Short Sunderland

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Short Sunderland
Short Sunderland Mk V.jpg
Kuvaus
Rooli Meritoimintakone
Miehistö 7+
Mitat
Pituus 26,0 m
Kärkiväli 34,4 m
Korkeus 10,5 m
Painot
Tyhjäpaino 16 700 kg
Lentopaino 27 200 kg
Voimalaite
Moottorit 4 kpl Bristol Pegasus X, XVIII tai Bristol Hercules XVII
Teho hp kW
Suoritusarvot
Huippunopeus 343 km/h 1500 metrissä
Kantama 2200 km
Toiminta-aika 10-21 tuntia
Lakikorkeus 6250 m

Sunderland S.25 oli Short Brothers -lentokonevalmistajan RAF:lle suunnittelema lentovene, joka perustui yhtiön suosittuun Short S.23 Empire-matkustajakoneeseen. Sunderlandin ensilento tapahtui 16. lokakuuta 1937. Se oli laajasti käytössä toisessa maailmansodassa etenkin Saksan sukellusveneiden jäljittämisessä.

Kuuluisa pudotus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksinäinen Australian kuninkaallisten ilmavoimien (RAAF) Sunderland Mark III lensi Biskajan lahdella sukellusveneiden etsintälentoa 2. kesäkuuta 1943, kun kahdeksan pitkän kantaman raskasta Junkers Ju 88 C -hävittäjälentokonetta havaitsi sen. Sunderland onnistui pääsemään hyökkäyksestä huolimatta takaisin Englantiin. Saksalaisten koneista Luftwaffen tietojen mukaan vain kaksi pääsi takaisin tukikohtaan. Sunderlandin miehistössä oli yhdeksän australialaista ja kaksi englantilaista. Toinen tehtävä oli etsiä matkustajakonetta, joka oli noussut 1. kesäkuuta 1943 Gibraltarilta, ja joka myös oli ammuttu alas. Matkustajakoneen matkustajiin kuului elokuvanäyttelijä Leslie Howard. Erään legendan mukaan kyseiseen matkustajakoneeseen oli noussut myös Winston Churchillin näköinen mies, jonka saksalaiset olivat pyrkineen eliminoimaan.lähde?

Versiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Short S.25 Sunderland MkI[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Operaattorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Royal Air Force[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

No88 Squadron[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laivue perustettiin Kai Takissa 1. syyskuuta 1946 käyttäen runkona No1430 lentuetta. Laivueen kalustona oli Short Sunderland GR5 ja tukikohtana Iwakuni Korean sodan alkuvaiheissa. Laivue siirtyi 24. kesäkuuta 1954 Seletariin, Singaporeen ja lakkautettiin 1. lokakuuta.

No95 Squadron[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laivue muodostettiin Obanissa 15. tammikuuta 1941 ja siirtyi Pembrokeen seuraavana päivänä. Laivueen kalustona oli Short Sunderland Mk I. Laivue siirrettiin Freetowniin Sierra Leoneen 17. maaliskuuta 1941 ja Juihin 9. huhtikuuta 1942. Laivueen kalustoksi vaihdettiin Sunderland Mk III elokuussa 1942. Laivueen uudeksi tukikohdaksi määrättiin Balthurst 7. maaliskuuta 1943, missä se lakkautettiin 30. kesäkuuta 1945.

No119 Squadron[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laivue muodostettiin G-lentueesta 13. maaliskuuta 1941 kalustonaan C- ja G-luokkien lentoveneet. Huhtikuussa 1942 vanhentuneiden Imperial Airwaysin koneiden tultua lentokelvottomiksi laivue määrättiin PBY Catalina koneiden siirtoyksiköksi Lough Erneen. Laivue muodostettiin uudelleen Pembrokessa loppu vuodesta 1942 kalustonaan Sunderland MKII ja MkIII koneet. Laivue lakkautettiin 17. huhtikuuta 1943.

No201 Squadron[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laivueen ensimmäiset Sunderland MkI koneet saapuivat 13. maaliskuuta 1940 Invergordoniin ennen laivueen siirtoa Lough Erneen 18. syyskuuta 1941. Laivueeseen liitettiin Sunderland MkII koneita toukokuusta alkaen ja Sundnerland MkIII koneita tammikuusta 1942 alkaen. Laivueen kenttänä oli Pembroke 3. maaliskuuta-3. marraskuuta 1944, minkä jälkeen se palasi Lough Erneen. Laivueen kalusto vaihtui Sunderland MKV:een helmikuusta 1945 alkaen ja se palasi Pembrokeen 3. elokuuta 1945. Laivueen tukikohdaksi vaihtui Calshot 1. huhtikuuta 1946 ja paluu Pembrokeen 17. tammikuuta 1949, missä laivue lakkautettiin 28. helmikuuta 1957.

Laivueen meriitteihin kuuluu muun muassa taistelulaiva Bismarckin havaitseminen 22. huhtikuuta 1941 Beisfjordista lähellä Narvikia. Laiva kuitenkin katosi sumuun ja se löydettiin uudelleen vasta kuukautta myöhemmin.[1]

No202 Squadron[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laivue sai Sunderland MkI koneensa huhtikuussa 1939 Kalfranassa Maltalla. Laivueen koneet kuitenkin menetettiin pian sen jälkeen. Gibraltarille sijoitettuna laivue koottiin uudelleen 20. joulukuuta 1941 ja kalustettiin Sunderland MkI/II/III koneilla, joilla se operoi aina 20. syyskuuta 1942 saakka.

No204 Squadron[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laivueen Saro London koneet vaihdettiin Sunderland MkI koneisiin 8. kesäkuuta 1939 alkaen Mount Battenissa, mistä laivue siirrettiin Sullom Voeen 2. huhtikuuta 1940 ja Reykjavikiin 5. huhtikuuta 1941, jossa laivueen koneet vaihdettiin pari kuukautta myöhemmin Sunderland MkII:iin. Laivueen tukikohta vaihtui Bathurstiin 28. elokuuta 1941 ja uudet Sunderland MkIII koneet otettiin käyttöön laivueessa syyskuussa 1942. Laivueen tukikohdaksi määrättiin Jui 28. tammikuuta 1944, jossa se lakkautettiin 30. kesäkuuta 1945. Laivue oli juuri huhtikuussa vaihtanut koneensa Sunderland MkV:iin.

No210 Squadron[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laivue vastaanotti Sunderland MkI koneensa 3. heinäkuuta 1938 Pembrokessa ja siirtyi lokakuussa Tayportiin ja sittemmin Invergordoniin ja vielä Obaniin 13. heinäkuuta 1940. Yksikkö vaihtoi Sunderland koneensa PBY Catalinoihin huhtikuussa 1941.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Barnes C H: Shorts Aircraft since 1900. Lontoo, Englanti: Naval Institute Press, 1989. ISBN 0-87021-662-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Barnes s. 354

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]