Shapiro-reaktio
Shapiro-reaktio on kemiallinen reaktio, jossa tosyylihydratsoni reagoi voimakkaasti emäksisten organolitiumreagenssien kanssa muodostaen alkeenin. Reaktion raportoi ensimmäisen kerran Robert H. Shapiro vuonna 1967, ja se on nimetty hänen mukaansa.[1][2][3]
Reagenssit ja mekanismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Reaktion lähtöaineena on tosyylihydratsoni, joka muodostuu aldehydin tai ketonin reagoidessa tosyylihydratsidin kanssa. Reaktio vaatii tapahtuakseen hyvin vahvasti emäksiset olosuhteet, ja emäksisenä reagenssina käytetään tyypillisesti butyylilitiumia. Shapiro-reaktion mekanismin ensimmäisessä vaiheessa organolitiumreagenssi ottaa vastaan protonin tosyylihydratsoniryhmän typpiatomilta. Tämän jälkeen toinen emäsekvivalentti ottaa vastaan protonin hydratsoniryhmän viereiseltä hiileltä, niin kutsutusta α-asemasta. Näin muodostuneesta karbanionista eliminoituu ensin p-tolueenisulfinaattiryhmä ja tämän jälkeen typpimolekyyli. Näin muodostuu vinyylilitiumyhdiste. Tämä vinyylilitiumyhdiste on reaktiivinen ja reagoi happojen kanssa muodostaen alkeenin. Yhdiste voi reagoida myös muiden elektrofiilien, esimerkiksi karbonyyliyhdisteiden, kanssa. Mekanismin on varmistettu tapahtuvan näin isotooppileimauskokeiden avulla.[1][2][3]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Michael B. Smith & Jerry March: March's Advanced Organic Chemistry, s. 1293–1295. John Wiley & Sons, 2013. ISBN 9780470462591. (englanniksi)
- ↑ a b Francis A. Carey & Richard J. Sundberg: Organic Chemistry B: Reactions and synthesis, s. 454–457. Springer, 2007. ISBN 978-0-387-68350-8. (englanniksi)
- ↑ a b Jie Jack Li, E. J. Corey: Name reactions for functional group transformations, s. 405–412. Wiley-Interscience, 2007. ISBN 978-0-471-74868-7. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 2.5.2018). (englanniksi)