Semiramide
Semiramide on kaksinäytöksinen Gioachino Rossinin säveltämä ooppera, jonka libreton on kirjoittanut Gaetano Rossi.[1] Libretto pohjautuu Voltairen tragediaan ”Semiramis”, joka puolestaan perustuu legendaan Babylonin Semiramiista (ital. Semiramide).
Ooppera sai ensi-iltansa Venetsian Teatro La Fenicessä 2. helmikuuta 1823.
Roolit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Idreno, Intian kuningas (tenori)
- Oroe, ylipappi (basso)
- Assur, ruhtinas, Baalin järkeläinen (basso)
- Semiramide, Babylonian kuningatar, kuningas Ninon leski (sopraano)
- Arsace, Assyrian armeijan komentaja (Kontra-altto)
- Azema, prinsessa ja Baalin jälkeläinen (sopraano)
- Mitrane, kaartin kapteeni (tenori)
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Semiramide on yhdessä Assurin kanssa onnistunut murhaamaan aiemman aviomiehensä, kuningas Ninon. Semiramiden poika on onnistunut pakenemaan murhaajia ja hän on oopperam aikana menestynyt armeijan sotapäällikkö Arsace, jota hänen äitinsä ei tunnista. Hänet kutsutaan takaisin Babyloniin ja hän on rakastunut Azemaan ja hän on vastahakoinen tukemaan Assuria kuninkuuden tavoittelussa.
Semidamide rakastuu Arsaceen ja julistaa hänet kanssahallitsijakseen ja Azema haluaa naida Idrenon. Kuningas Ninon haamu varoittaa rikoksesta ja ylipappi Oroe kertoo rikoksesta, jonka Semiramide ja Assur ovat tehneet. Arsace tapaa kuningas Ninon haudalla tämän murhaajat ja näkee Assurin surmaavan Semiramiden. Tällöin hän viimein julistautuu hallitsijaksi.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kolmivaljakoita näyttämöllä. Suomen Kuvalehti, 11.05.1929, nro 19, s. 20. Kansalliskirjasto. Viitattu 16.07.2018.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- oopperan libretto (italiaksi)