Selootit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Selootit olivat juutalainen puolue, joka kannatti aseellisen taistelun aloittamista roomalaisia vastaan. Ryhmä muodostui toisella vuosisadalla eaa. makkabealaisten kapinasta ja käsitteen otti käyttöön juutalainen historioitsija Josephus ensimmäisen juutalaissodan aikana 66-73. Selootit järjestäytyivät puolueeksi Herodes Suuren aikana (37 eaa. - 4 eaa.). Kyreneuksen tultua Syyrian maaherraksi yrittivät roomalaiset vuonna 6 saada aikaan väestönlaskennan myös seloottien keskuudessa, jolloin Juudas Galilealainen ja ylipappi Zadok aloittivat kapinan vastustaen väestönlaskentaa juutalaisten alistamiseen tähtäävänä toimena. Tämän jälkeen selootit järjestivät satunnaisia kansannousuja ja harjoittivat väkivaltaa Rooman kanssa yhteistoiminnassa olevia juutalaisia vastaan.

Uuden testamentin käännös selooteista on kiivailijat (muinaiskreikaksi ζηλωτής, zēlōtḗs ’intohimoinen/kiivas seuraaja’[1]). Selootit harjoittivat roomalaisia vastaan terroria ja julkisia murhia sekä nousivat vuonna 66 kapinaan roomalaisia vastaan. Heidän kapinansa kukistettiin, Jerusalemin temppeli ryöstettiin ja saalis lähetettiin Roomaan. Kaikki 900 seloottia tekivät joukkoitsemurhan perheineen Masadan linnoituksessa vuorella ennen kuin linnoitus antautui roomalaisille. Viimeiset hyppäsivät vuorelta alas. Masadan linnoituksessa vannotaan Israelin laskuvarjojoukkojen sotilasvala.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Liddell, Henry George & Scott, Robert: ζηλωτής An Intermediate Greek-English Lexicon. 1889. Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)