Satakunnan karhu
| Satakunnan karhu | |
|---|---|
 |
|
| Nimi | Satakunnan karhu |
| Tekijä | Emil Cedercreutz |
| Valmistumisvuosi | |
| Taiteenlaji | Julkinen taide |
| Teostyyppi | Patsas |
| Materiaali | Pronssi |
| Sijainti | Raatihuoneenpuisto, Suomi |
| Koordinaatit | 61°29′21″N 21°47′38″E / 61.4893°N 21.7939°E |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Satakunnan karhu (tunnetaan myös nimellä Karhu tai Porin Karhu) on kuvanveistäjä Emil Cedercreutzin suunnittelema veistos, joka sijaitsee Porin raatihuoneen edustalla.
Veistos pystytettiin Hallituskadun ja Raatihuoneenpuiston erottavalle kivimuurille vuonna 1938. Porilaiset opiskelijat lakittavat patsaan vappuna.[1]
Pronssiin valettua pienoismallia Satakunnan karhusta on jaettu vuodesta 2004 Elokuva-Finlandia –palkintona.[2]
Karhuveistoksen versiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Cedercreutz valmisti ensimmäisen karhuveistoksen Porin raatihuoneen puistoon vuonna 1913. Kipsistä valmistettu Maakarhu oli asetettu kävelemään raatihuoneen rinnettä. Vuonna 1914 Cedercreutz korvasi kipsisen Maakarhun terrastista valmistetulla istuvalla karhunpennulla, joka sijoitettiin Porin raatihuoneen edustan kivikaiteelle.[3]
Vuonna 1930 Cedercreutz tarttui uudestaan Karhu-aiheeseen muovaillen useita karhuveistoksia. Porin kaupunginhallitus tilasi Cedercreutzilta vuonna 1936 valmistuneen pienoisveistoksen mukaisen karhun Raatihuoneen puistoon. Kyseinen karhuveistos oli ensimmäinen, joka oli kaupungin tilaama.[3]
Kolmas karhuveistos paljastettiin Pori-Haapamäki radan vihkiäisjuhlallisuuksissa vuonna 1938. Satakunnan Kansa uutisoi veistoksesta: ”Raatihuoneen pylvään päähän nostettiin eilen uusi vaskinen karhu entisen terrastista (keinokivestä) tehdyn karhun penikan sijaan. Uusi vaskikarhu on olemukseltaan jäykkä ja vakaa, ei semmoinen iloinen veitikka kuin pentukarhu oli. Vaskikarhu on kuvanveistäjä Emil Cedercreutzin työtä niin kuin sen edeltäjäkin oli. Kaupunginhallituksen asettama rautatiejuhlatoimikunta on sen taiteilijalta tilannut juhlistamaan osaltaan kaupunkia ensi lauantain rautatievierailussa ja sitten tietysti seisomaan edelleen vartiopaikallaan”.[4]
Aiempien karhuveistosten kohtalo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäinen karhuveistos, Maakarhu, on hävinnyt ja on mahdollista että Cedercreutz tuhosi veistoksen, kuten taiteilijalla oli tapana tehdä teoksille, joista ei pitänyt. Maakarhun korvannut karhunpentuveistos taas siirrettiin Satakunnan Kansan mukaan vuonna 1938 Vesitorninpuistoon ja edelleen Koulukadun puiston kautta 1960-luvun alussa Keskuspuistoon. Siellä se Satakunnan Kansassa 18. toukokuuta 1979 julkaistun artikkelin mukaan rusikoitiin niin huonoon kuntoon, että patsas vietiin kaupungin varastoon ja lopulta torsona kaatopaikalle. Patsaan kurjaa kohtaloa kritisoitiin julkisuudessa jälkikäteen.[4]
Karhu Satakunnan symbolina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Juhana-Herttua loi lähtökohdan karhu-symboliikalle vuonna 1558 antaessaan perustamalleen kaupungille nimen Björneborg (Pori) eli Karhulinna.[5] Juhana Herttuan vaakunassa miekkaa pitelevä, kahdella jalalla seisova karhu symboloi ”Pohjois-Suomea” eli Satakuntaa, ja sen on tulkittu symboloivan herttuakunnan pohjoisosien villiä luontoa.[6]
Tavallinen kansa ei vielä 1800-luvulla tuntenut Satakunnan vaakunaa, vaikka sen historia ulottui 1500-luvulle asti, sillä se oli niin harvoin nähtävillä. 1870-luvulla Satakunnan Maanviljelysseura alkoi käyttää Satakunnan vaakunaa vuosijuhlissaan ja karhuaihe alettiin kytkeä maanviljelykseen. Juhalassa vaakunan alle oli ripustettu vaate, jossa luki ”Edistyköön Suomen maanviljelys”. Vaakunan ja iskulauseen yhdistyessä karhusymboli sai uuden merkityksen: ”Näiden sanain yläpuolella seisoi karhu, metsän kuningas kahdella jalalla ja miekka kädessä Satakunnan vaakunassa kehoittamassa kokoontuneita maanviljelijöitä: kaatakaatte, peratkaatte, muokatkaatte, kääntäkäätte maata kuin karhu!”[5]
Taidehistorioitsija Annika Waenerbergin mukaan karhu ei kuitenkaan vielä 1910-luvulla ollut vakiintunut maakunnan symboliksi, sillä Cedercreutz kirjoitti Maila Talviolle, että ”Karhu on mielestäni Satakuntamme symboli ja voisi se vastaisuudessa myöskin olla jossain täällä pystytettynä.”[3] Toisaalta jo vuonna 1912 julkaistussa Aino Voipion sanoittamassa Satakunnan laulussa lauletaan ”Nousee Satakunnan kansa / Entisellä voimallansa karhun kämmen lyö”.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kulkue, karhun lakitus ja jatkot Saikulla Porin yliopistokeskus. Viitattu 29.4.2011.
- ↑ Emil Cedercreutzin veistoksista Harjavallan kaupunki. Arkistoitu 24.11.2021. Viitattu 24.11.2021.
- ↑ a b c Annika Waenerberg ja Manuel Vélez Cea: Emil Cedercreutz 1879-1949, s. 213. SKS, 2019.
- ↑ a b Marja-Kristiina Vainela: Raatihuoneen karhu on jo 80-vuotias – sitä edelsi kaksi muuta karhupatsasta Satakunnan Kansa. 25.12.2018. Viitattu 24.11.2021.
- ↑ a b Annika Waenerberg ja Manuel Vélez Cea: Emil Cedercreutz 1879-1949, s. 212. SKS, 2019.
- ↑ Jussi Iltanen: Suomen kuntavaakunat, s. 14. Karttakeskus, 2013.