Sassilan tuhopoltot
Sassilan tuhopoltot olivat sarja Luvian Niemenkylässä Sassilan tilalla elokuun ja lokakuun välillä 1938 sattuneita tilan rakennusten tuhopolttoja, jotka herättivät tapahtuma-aikana runsaasti huomiota lehdistössä. Kaikkiaan 10 eri tuhopoltossa paloi 21 tilan rakennusta. Rakennusten lisäksi tuhopoltoissa tuhoutui rehua, korjattua heinää ja erilaista tilan irtaimistoa kuten ajokaluja ja maatalouskoneita. Ihmisiä ja kotieläimiä ei paloissa menehtynyt.[1][2]
Sassilan tilalla paloi ensimmäisen kerran 5. elokuuta 1938 eräs varastorakennus, 14. elokuuta paloi tilan puima-, saha- ja myllyrakennus ja 24. elokuuta tilan rehusuoja.[3] Aamulla 1. syyskuuta paloi vanha varastona käytetty riihirakennus, joka sijaitsi 50 metrin päässä talon navetasta.[4] 5. syyskuuta iltapäivällä paloi noin 700 metrin päässä talosta metsäniityllä sijaitseva heinillä täytetty lato.[5] Aamulla 22. syyskuuta tilalla paloi talli- ja sikalarakennus, kalustosuoja, valjashuone ja kivinavetan puinen yläkerros. Eläimiä ei tulipalossa menehtynyt sillä karja oli laitumella, talli tyhjillään ja sikalasta saatiin siat kaikki pois. Rakennusten lisäksi tuhoutui tallin- ja navetan ullakoille varastoitua heinää.[6]
Tilan omistaja, maanviljelijä Väinö Sassila pidätettiin 6. lokakuuta ja hänet vietiin Turkuun kuulusteltavaksi.[7] Tuhopoltot jatkuivat kuitenkin, 9. lokakuuta paloi 400-500 metrin päässä talosta metsäniityllä sijainnut heinälato. [8] Saman päivän iltana kello 22 aikaan paloi tilalla toinen heinälato ja 10. lokakuuta aamulla paloi 500 metrin päässä tilan päärakennuksesta sijainnut hirsinen rukiinpahnoja täynnä ollut lato. Tilalta oli poltettu nyt kaikkiaan 21 eri rakennusta, jäljellä oli vielä päärakennus ja 18 muuta pienempää rakennusta muun muassa latoja. Rakennusten vartiointi oli Sassilan pidätyksen jälkeen lopetettu mikä helpotti tuhopolttajan toimia. 10. lokakuuta iltapäivällä pidätettiin kolme henkilöä, talon 15-vuotias palvelija Orvokki Grönfors sekä talon etumies Nestori Pelikari ja hänen vaimonsa Varma.[9][10]
Maanviljelijä Sassila vapautettiin 15. lokakuuta kun kuulusteluissa selvisi että talon palvelija Orvokki Grönfors oli ollut palojen sytyttäjä. Motiiveina palojen sytyttämiseen oli ollut Grönforsin mukaan ollut kosto tehtävien laiminlyönneistä ja hutiloinneista isäntäväeltä saaduista moitteista sekä syntymäpäivän muistamisen unohtaminen. Grönfors väitti myös että häntä oli yllytetty syttyttämään ainakin viimeiset tulipalot. Sassilan tilasta oli tuhopolttojen vuoksi tullut matkailukohde ja paikalla oli käynyt linja-autoillakin uteliaita lähipitäjistä. Jutun yhteydessä poliisit kuulustelivat yli 100 henkilöä. [11][12][13] Grönfors kielsi kuitenkin sytyttäneensä ensimmäisen ja kahdeksannen tulipalon ja sen vuoksi pidätettiin uudelleen 17. lokakuuta tilan etumies Nestori Pelikari epäiltynä syylliseksi kahdeksanteen paloon.[14] Hänet kuitenkin vapautettiin kun selvisi että Grönfors oli sytyttänyt kaikki tulipalot.[15]
Tuhopolttojuttu oli esillä Eurajoen käräjillä 1. joulukuuta 1938 jolloin todistajalausunnot vahvistivat Orvokki Grönforsin syyllistyneen tuhopolttoihi, mutta koska mitään selvää motiiviä teoille ei löytynyt hänet lähetettiin Lapinlahden sairaalaan mielentilatutkimuksiin. Toisessa käsittelyssä kesäkuussa 1939 Eurajoen kihlakunnanoikeus passitti Grönforsin Turun lääninvankilaan odottamaan passitusta mielisairaalaan vaarallisena pyromaanina. Hänet määrättiin myös korvaamaan aiheuttamansa noin 300 000 markan vahingot sekä valtionvaroista maksetut todistajapalkkiot. Etumies Nestori Pelikaria vastaan nostettu syyte viranomaisten harhauttamisesta jutun käsittelyn aikana hylättiin toteennäyttämättömänä. [16]
Arkkiveisu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Fredrik A. Huhtanen : Laulu Sassilan tuhopoltoista Luvialla elo-syys-lokakuulla 1938, jolloin 15-vuotias tyttönen Orvokki Grönfors tunnusti sytyttäneensä 10 eri tulipaloa, polttaen melkein kaikki tilan ulkorakennukset. Tekijä, Pori 1938
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Selviävätkö Luvian tuhopoltot?, Helsingin Sanomat, 12.10.1938, nro 275, s. 5, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Talo, jota tuli uhkaa, Seura, 12.10.1938, nro 41, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Kolme tuhopolttoa kolmen viikon aikana samalla tilalla, Helsingin Sanomat, 25.08.1938, nro 227, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Häikäilemätön tuhopolttaja. 4 tulipaloa samalla tilalla lyhyen ajan sisällä Luvialla, Ilta-Sanomat, 02.09.1938, nro 202, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Luvian tuhopoltot jatkuvat. Eilen paloi heinälato, Uusi Suomi, 04.09.1938, nro 237, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Tuhopolttaja jatkaa kaameaa puuhailuaan Luvialla, Aamulehti, 23.09.1938, nro 256, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Luvian tuhopoltot alkavat selvitä. Tilanomistaja V. Sassila pidätetty syyllisenä omien rakennustensa polttamiseen, Aamulehti, 07.10.1938, nro 270, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Kahdeksas tuhopoltto eilen Luvialla: heinälato poroksi, Aamulehti, 10.10.1938, nro 273, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Sassilassa paloi sunnuntaina toinenkin lato ja jälleen eilen aamulla hirsinen rakennus, Aamulehti, 11.10.1938, nro 274, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Luvian tuhopolttojen tarkoitus edelleen selvittämättä. Jännittynyt tunnelma Sassilassa. Mv. Sassilan kuulusteluja jatketaan, Helsingin Sanomat, 13.10.1938, nro 276, s. 5, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Mv. Sassila vapautettu. Orvokki Grönfors sytyttänyt ainakin osan Luvian tuhopoltoista, Helsingin Sanomat, 15.10.1938, nro 278, s. 5, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Orvokki Grönfors tunnustaa kaikki. Sytytti 10 tuhopolttoa, Helsingin Sanomat, 16.10.1938, nro 279, s. 13, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Tuhopolttajan oudot motiivit. Orvokki Grönfors tunnustaa sytyttäneensä kahdeksan paloa, Helsingin Sanomat, 18.10.1938, nro 281, s. 5, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Luvian tuhopolttojen tutkimukset. Nestori Pelikari pidätetty uudelleen, Ilta-Sanomat, 18.10.1938, nro 241, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Kummitus yllytti rikoksen poluille! Orvokki Grönforsin syyllisyys kaikkiin tuhopolttoihin todettu, Helsingin Sanomat, 20.10.1938, nro 283, s. 5, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Sassilan tuhopolttaja Orvokki Grönfors todettu yhteiskunnalle vaaralliseksi pyromaaniksi ja määrätty mielisairaalaan, Aamulehti, 07.06.1939, nro 150, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot