Samarium(II)jodidi
| Samarium(II)jodidi | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | SmI2 |
| Moolimassa | 404,16 |
| Ulkomuoto | Vihreä kiteinen aine |
| Sulamispiste | 527 °C[1]f> |
| Kiehumispiste | 1 580 °C[1] |
| Liukoisuus veteen | Reagoi veden kanssa |
Samarium(II)jodidi (SmI2) on samarium- ja jodidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään orgaanisen kemian synteeseissä muun muassa pelkistimenä.
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Samarium(II)jodidi on huoneenlämpötilassa vihreää kiteistä ainetta. Yhdiste on vahva pelkistin ja reagoi esimerkiksi veden kanssa pelkistäen sen vedyksi. Aine liukenee eräisiin orgaanisiin liuottimiin kuten tetrahydrofuraaniin ja asetonitriiliin.[1][2]
Samarium(II)jodidia voidaan valmistaa kuumentamalla samarium(III)jodidia tai pelkistämällä sitä metallisen samariumin tai alkalimetallien avulla. Yhdistettä voidaan valmistaa myös samariumin ja dijodimetaanin tai 1,2-dijodietaanin välisellä reaktiolla hapettomassa orgaanisessa liuottimessa kuten tetrahydrofuraanissa tai asetonitriilissä.[1][2][3]
Samarium(II)jodidia käytetään orgaanisen kemian synteeseissä. Se pelkistää muun muassa karbonyyliyhdisteen alkoholeiksi ja alkyylihalogenidit hiilivedyiksi. Tämän lisäksi sitä käytetään katalyytteinä pinakolitoisiintumisissa, kytkentäreaktioissa esimerkiksi Barbier-reaktioissa ja radikaalireaktioissa. Yhdistettä on käytetty reagenssina useiden luonnonaineiden synteeseissä.[1][2][4][5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Philip L. Fuchs,André B. Charette,Tomislav Rovis,Jeffrey W. Bode: Essential Reagents for Organic Synthesis, s. 378–386. John Wiley & Sons, 2016. ISBN 9781119279839. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 28.11.2018). (englanniksi)
- ↑ a b c Tatsuo Kaiho: Iodine Chemistry and Applications, s. 343. John Wiley & Sons, 2014. ISBN 978-1-118-46629-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 28.11.2018). (englanniksi)
- ↑ N. N. Greenwood & A. Earnshaw: Chemistry of the Elements, s. 1240. 2nd Edition. Butterworth Heinemann, 1997. ISBN 0-7506-3365-4. (englanniksi)
- ↑ Phyllis A. Lyday & Tatsuo Kaiho: Iodine and Iodine Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2015. Viitattu 28.11.2018
- ↑ Bernhard Kammermeier: Reduction, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 28.11.2018.