SNCASE SE.700
SNCASE SE.700 | |
---|---|
Tyyppi | autogiro |
Alkuperämaa | Ranska |
Valmistaja | SNCASE |
Suunnittelija | Pierre-Étienne Mercier |
Ensilento | 22. toukokuuta 1945 |
Valmistusmäärä | 2 |
Kehitetty mallista | SNCASE SE.100 |
SNCASE SE.700 oli ranskalaisen SNCASE:n toisen maailmansodan aikana suunnittelema ja rakentama autogiro, jota ehdittiin valmistaa vain kaksi kappaletta ennen projektin alasajoa.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
SNCASE perustettiin helmikuussa 1937 Ranskan valtion edellisvuonna tekemällä päätöksellä, jolla fuusioitiin ranskan kansallistetut ilmailuteollisuusyhtiöt joukoksi suurempia yhtiötä. Yksi SNCASE:en liitetyistä yhtiöistä oli Lioré et Olivier,[1] joka oli ennen fuusiota lisenssivalmistanut espanjalaista Cierva C.30 -autogiroa, mikä oli tehnyt yhtiöstä autogirojen edelläkävijän Ranskassa.
SNCASE käynnisti vuonna 1939 SE.100-hävittäjän pohjalta kehitetyn SE.500-matkaustajakoneen suunnitteluprojekti rinnalla autogiroprojektin, jonka pääsuunnittelijana toimi SE.500:n tapaan Pierre-Étienne Mercier. SE.700-mallitunnuksen saanut projekti oli suunnitteluratkaisuiltaan ajalleen varsin edistyksellinen: koneessa oli aerodynaamisesti muotoiltu runkorakenne ja suljettu ohjaamo. SE.500:n rinnalla kehitetty autogiro muistutti selvästi koneiden yhteistä kantatyyppiä, SE.100-hävittäjää. SE.700:n kolmipyörälaskutelineen taaempi pyöräpari kiinnittyi SE.100:n tapaan suoraan kaksoisperäsimen alaosaan.[2] Puurakenteinen autogiro oli varustettu Béarnin valmistamalla 220-hevosvoimaisella (164 kW) moottorilla, joka pyöritti rungon takaosaan asennettua kaksilapaista potkuria. Vapaasti pyörivä pääroottori oli kolmilapainen ja halkaisijaltaan 12,5-metrinen.[3]
Prototyypit ja peruutettu esituotantosarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
SE.700:n prototyyppi koottiin toisen maailmansodan aikana Marseillen lähellä sijaitsevassa Marignanessa. Sota viivästytti projektia[2] ja prototyypin ensilento tehtiin vasta sen päätyttyä. Ensilennon lensi Henri Stakenburg 25. toukokuuta 1945. Prototyypin alkuperäinen voimalaite vaihdettiin myöhemmin samantehoiseen kuusisylinteriseen Renault 6Q-01 -rivimoottoriin. SE.700 osoittautui varsin haastavaksi lentää ja vaurioitui laskussa kuudennella koelennollaan tammikuussa 1946.[4]
SNCASE päätti rakentaa toisen parannellun prototyypin vaurioituneen korjaamisen sijaan. Alkuun mallinimen SE.700A ja myöhemmin SE.701 saanut toinen prototyyppi varustettiin tehokkaammalla 330-hevosvoimaisella (246 kW) Béarn 6D-07 -moottorilla. Toisen prototyypin kaksoisperäsintä ja muita ohjainpintoja muutettiin paremman ohjattavuuden ja vakauden saavuttamiseksi. Autogirosta oli tarkoitus valmistaa myös neljä jatkokehitettyä SE.702-esituotantokonetta, jotka tunnettiin myös mallinimellä SE.700B. Autogiroprojekti ajettiin kuitenkin alas SNCASE:n siirrettyä voimavaransa modernimpina nähtyjen helikopterien kehitykseen yhtiön arvioitua autogirojen markkinat liian pieniksi ja käyttökohteet liian rajoittuneiksi.[4] SNCASE alkoi suunnitella sotasaaliina saadun saksalaisen Focke-Achgelis Fa 223 Drachen pohjalta omaa SE.3000-helikopteriaan.[5] SE.700:n toinen prototyyppi ei tehnyt koskaan ensilentoaan ja esituotantosarjan rakentaminen peruutettiin. Kumpikaan rakennetuista prototyypeistä ei säilynyt nykypäivään.[4]
Versiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähde: [4]
- SNCASE SE.700 – ensimmäinen prototyyppi, tuhoutui laskussa tammikuussa 1946.
- SNCASE SE.701 (SE.700A) – toinen paranneltu prototyyppi, varustettu tehokkaammalla 330-hevosvoimaisella Béarn 6D-07 -rivimoottorilla, ei lentänyt ennen projektin keskeyttämistä.
- SNCASE SE.702 (SE.700B) – neljän koneen suunniteltu esituotantosarja, tuotanto peruutettiin.
Tekniset tiedot (SE.700)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yleiset ominaisuudet
- Miehistö: 3
- Pituus: 6,55 m
- Korkeus: 3,8 m
- Tyhjäpaino: 1 400 kg
- Suurin lentoonlähtöpaino: 1 535 kg
- Voimalaite: Renault 6Q-01 -kuusisylinterinen rivimoottori; 220 kW ( 164 hv) 1 ×
- Roottori: 2 × halkaisija 12,50 m, pinta-ala 123 m²
Suoritusarvot
- Suurin nopeus: 266 km/h
- Matkalentonopeus: 159 km/h
- Lentomatka: 660 km
- Lakikorkeus: 4 500 m
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hartmann, Gérard: Les réalisations de la SNCASE (PDF) hydroretro.net. Viitattu 18.4.2020. (ranskaksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Les réalisations de la SNCASE, s. 2
- ↑ a b Les réalisations de la SNCASE, s. 9
- ↑ L'histoire des hélicoptères en France depuis 1945, s. 37. Pariisi: La Documentation française – DILA, 2016. ISBN 978-21114-502-8-8. (ranskaksi)
- ↑ a b c d Sud-Est SE-700 aviationsmilitaires.net. Viitattu 18.4.2020. (ranskaksi)
- ↑ Witkowski, Ryszard: Rotorcraft of the Third Reich, s. 73. Redbourn, UK: Mushroom Model Publications, 2007. ISBN 978-83-89450-43-2.