S-5 (1936)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
S-5
Aluksen vaiheet
Rakentaja Itämeren telakka, Leningrad
Kölinlasku 28. joulukuuta 1935
Laskettu vesille 16. lokakuuta 1936
Palveluskäyttöön 30. lokakuuta 1939
Poistui palveluskäytöstä uponnut 28. elokuuta 1941
Tekniset tiedot
Uppouma 840 t (pinnalla)
1 070 t (sukellus)
Pituus 77,75 m
Leveys 6,40 m
Syväys 4,04 m
Koneteho dieselmoottori 4 000 bhp ja 2 × sähkömoottori, 1 100 shp
Nopeus 19,5 solmua (pinnalla)
9 solmua (sukellus)
Miehistöä 46
Aseistus
Aseistus 6 × 21" torpedoputkea
1 × 100 mm/L56 tykki
1 × 45 mm/L46 tykki

S-5 (aiemmin N-5) oli Neuvostoliiton laivaston Stalinets-luokan sukellusvene toisessa maailmansodassa.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Stalinets-luokka

Alus tilattiin Leningradista Itämeren telakalta, missä köli laskettiin 28. joulukuuta 1935. Alus laskettiin vesille 16. lokakuuta 1936 nimellä N-4 ja otettiin palvelukseen 30. lokakuuta 1939. Alus nimettiin 20. lokakuuta 1937 S-5:ksi.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lokakuussa 1939 alus oli sijoitettuna Libauhun 1. sukellusveneprikaatin 16. divisioonaan, jonka muut alukset olivat S-4 ja S-6.[2]

Saksan hyökätessä Neuvostoliittoon kesällä 1941 alus oli Riianlahdella Väinäjoen suussa Ust-Dvinskin laivastotukikohdassa, mistä se lähti 24. kesäkuuta kello 16 ensimmäiselle sotaretkelleen. Alus saapui kaksi vuorokautta myöhemmin toiminta-alueelleen Karlskronan ja Bornholmin väliin. Alus joutui 8. heinäkuuta ilmahyökkäykseen, jossa tuhoutui kaikuluotain, hyrräkompassi ja toinen sähkömoottori. Se joutui aloittamaan paluumatkan ja saapui Triigiin 10. heinäkuuta. Alus siirrettiin korjattavaksi Kronstadtiin, mistä se palasi Tallinnaan 3. elokuuta.[3]

Alus lähti yöllä 5.-6. elokuuta Tallinnasta toiselle sotaretkelleen Danziginlahden suulle, jonne se saapui 8. elokuuta. Alus aloitti 19. elokuuta paluumatkan. Seuraavana päivänä alus joutui ilmahyökkäykseen, jolloin pommien räjähdykset vaurioittivat painerunkoa. Alus saapui 24.-25. elokuuta Tallinnaan.[3]

Tallinnaa evakuoitaessa alus lähti 28. elokuuta kello 15.30 Naissaaren edustalta pääosastossa. Se upposi pian lähdön jälkeen kello 20.11 osuttuaan miinaan. Alukselta jäi eloon yhdeksän henkeä mukaan lukien veneen päällikkö, 1. sukellusveneprikaatin komentaja kommodori N. P. Jegipko ja Tallinnan laivastotukikohdan komentaja.[3]

Aluksen hylky löydettiin 2012 Kalbådagrundin eteläpuolelta.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gardiner. Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Bagnasco, Erminio: Submarines of World War Two. Lontoo, Englanti: Arms and Armour Press, 1977. ISBN 0-85368-331-X. (englanniksi)
  • Polmar, Norman & Noot, Jurrien: Submarines of the Russian and Soviet navies, 1718-1990. Annapolis: Naval Institute Press, 1991. ISBN 0-87021-570-1. (englanniksi)
  • Valkonen, Antti: Neuvostoliiton sukellusveneet Itämerellä 1941-1945. Koala, 2020. ISBN 978-952-229-209-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Polmar & Noot 1991 s. 262
  2. Polmar & Noot 1991 s. 97
  3. a b c d Valkonen 2020 s. 46