Sävellahja 22000
Sävellahja 22000 oli Yleisradiossa vuosina 1962–2003 kuultu radio-ohjelma.[1] Sillä kerättiin varoja muun muassa Suomen Punaisen Ristin eri avustuskohteisiin.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sävellahja lähetettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1956. Apua kerättiin muun muassa Unkariin maassa tapahtuneen kansannousun jälkeen. Säännöllisesti se aloitettiin vuonna 1962 SPR:n silloisen puheenjohtajan kenraali A. E. Martolan aloitteesta. Ohjelman nimi tuli Sävellahjan postisiirtotilin numerosta.[2]
Sävellahjaa kuultiin sunnuntaisin alun perin radion yleisohjelmassa ja myöhemmin Yle Radio Suomessa sekä Yle Radio 1:ssä. Ohjelman juontajana toimi vuoteen 1986 asti Esko Mustonen. Hänen jäätyään eläkkeelle sitä toimitti Juhani Merikallio.[2][1]
Ohjelman esikuvan mukaan aloitettiin 1960-luvulla myös nuorisolle suunnattu Nuorten sävellahja. Sitä lähetettiin aina Yleisradion kanavauudistukseen vuoteen 1990 saakka.
Ruotsinkielinen sävellahja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomenkielisen Sävellahjan saatua vuoden 1962 mittaan suuren suosion aloitettiin marraskuussa 1962 ruotsinkielinen En gåva i toner. Ohjelma on jatkunut viikoittain miltei keskeytyksettä, ja se kuuluu yhä Yle Radio Vegan ohjelmistoon nimellä Tongåvan. Ohjelma on säätiedotusten ja jumalanpalvelusten jälkeen Vegan vanhin ohjelma.[3]
Ruotsinkielisen ohjelman ensimmäisenä toimittajana oli 14 vuoden ajan Anders G. Lindqvist. Nykyinen toimittaja on 2000-vuosikymmenen puolivälissä aloittanut Camilla Andelin.[3][4]
Ruotsinkielistä sävellahjaa tehtiin vuodesta 1967 alkaen myös nuorille suunnattuna nimellä Ungdomens gåva i toner.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Juhani Merikallio 8.11.2007. YLE Priima. Viitattu 9.11.2012.
- ↑ a b Esko Mustosen muistokirjoitus Helsingin Sanomissa[vanhentunut linkki] Viitattu 9.11.2012.
- ↑ a b c Oinaala, Sampsa: Tongåvan-toivekonsertti on ollut suomenruotsalaisten radiosuosikki jo 60 vuotta. Helsingin Sanomat, 8.7.2022. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 8.7.2022.
- ↑ Kaffepannan är varm 10.10.2012. Hufvudstadsbladet. Viitattu 9.11.2012.