Rusohelttavahakas
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| Rusohelttavahakas | |
|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Alaluokka: | Agaricomycetidae |
| Lahko: | Agaricales |
| Heimo: | Hygrophoraceae |
| Suku: | Metsävahakkaat Hygrophorus |
| Laji: | calophyllus |
| Kaksiosainen nimi | |
Rusohelttavahakas (Hygrophorus calophyllus) on Pohjoismaissa esiintyvä sienilaji, jonka on tieteelle kuvannut suomalainen sienitieteilijä Petter Karsten vuonna 1876. Ainoa löytö Suomessa on hänen tekemänsä Tammelasta. Ruotsissa ja Norjassa lajia on tavattu, ja näissä maissa se katsotaan vaarantuneksi (EN). Laji vaatii kalkkipitoista mäntymaastoa. Laji muistuttaa mustavahakasta, mutta sen pinta on limainen tai tahmea ja heltat muuttuvat pian punertaviksi. Jalan yläosa on kutakuinkin yhtä tumma kuin lakin pinta. Sieni on maultaan mieto ja hajultaan miellyttävä.[3][4][5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ von Bonsdorff, T.: Hygrophorus calophyllus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-1. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 16.11.2022. (englanniksi)
- ↑ Hygrophorus calophyllus Index Fungorum. 2016. Viitattu 22.9.2016.
- ↑ Risto Tuomikoski: ”Vahakkaat”, Suursieniopas, s. 60. Suomen Sieniseura, 1976. ISBN 951-95362-0-5.
- ↑ Alexander Kovalenko: ”Hygrophorus”, Funga Nordica, s. 222. Copenhagen: Nordsvamp, 2008. ISBN 978-87-983961-3-0. (englanniksi)
- ↑ Matti Tanner: Todellinen sieniharvinaisuus etsintäkuulutettiin: Ei ole nähty 140 vuoteen "jossakin se kuitenkin kasvaa" Iltalehti. 22.9.2016. Viitattu 22.9.2016.
|