Ruskoluri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ruskoluri
Brown Lory (Chalcopsitta duivenbodei)-7.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Papukaijalinnut Psittaciformes
Heimo: Papukaijat Psittacidae
Suku: Säihkylurit Chalcopsitta
Laji: duivenbodei
Kaksiosainen nimi
Chalcopsitta duivenbodei
(Dubois, 1884)
Alalajit
  • Chalcopsitta duivenbodei duivenbodei
  • Chalcopsitta duivenbodei syringanuchalis
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Ruskoluri Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Ruskoluri Commonsissa

Ruskoluri (Chalcopsitta duivenbodei) on säihkylurien sukuun kuuluva papukaija.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnun pituus on noin 31 cm ja paino noin 130 g. Aikuisen linnun höyhenpuku on yleisväriltään tumman oliivinruskea. Otsa, kurkku ja poskien etuosa ovat keltaiset. Rinnan ja niskan höyhenissä on keltaisia kärkiä. Siiventaive on keltainen. Yläperä on violetinsininen, reidet ja siipien alapeitinhöyhenet ovat oranssinkeltaiset ja uloimmissa pyrstösulissa on keltaiset kuviot (jotka usein puuttuvat naarailta). Nokka on musta, iiris punertava ja koivet tummanharmaat. Koiras on keskimäärin hieman naarasta kookkaampi.[2]

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruskoluri esiintyy Uusi-Guinean pohjoisosan rannikkokaistaleella, lännessä Irian Jaya Baratin itäreunasta Astrolabe Baylle idässä. Kaksi tunnettua alalajia ovat varsin samannäköisiä.[2]

Ruskolurin esiintymisalueen laajuus on 20 000–50 000 neliökilometriä ja sen kanta on elinvoimainen.[1]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruskolurit elävät alavilla mailla alle 200 metrin korkeudella. Ne liikkuvat pienissä muutaman yksilön parvissa puiden latvustoissa.[2]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmeisesti yksiavioinen. Naaras munii 2 munaa, haudonta kestää noin 24 päivää.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruskolurit liikkuvat parvissa ja ruokailevat enimmäkseen puiden latvuksissa. Ilmeisesti ne syövät pääasiassa siitepölyä, mettä ja hedelmiä. Niiden nokka ja kieli ovat erilaistuneet siten, että nokka on kapea ja kielen päässä on eräänlainen harja.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b BirdLife International: Chalcopsitta duivenbodei IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 26.9.2013. (englanniksi)
  2. a b c d Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. - T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. ISBN 0-87666-959-3