Ruskokerttusieppo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ruskokerttusieppo
Jacky winter nesting.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Pensassiepot Petroicidae
Suku: Kerttusiepot Microeca
Laji: fascinans
Kaksiosainen nimi
Microeca fascinans
(Latham, 1801)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Ruskokerttusieppo Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Ruskokerttusieppo Commonsissa

Ruskokerttusieppo (Microeca fascinans) on Australiassa ja Papua-Uudessa-Guineassa tavattava pensassieppoihin kuuluva varpuslintu.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kooltaan ruskokerttusieppo on 12–14 cm. Ruskokerttusiepon sukupuolet muistuttavat toisiaan ulkonäöltään. Selkä, siivet ja päälaki ovat lajilla väriltään harmahtavan ruskeat. Päässä on vaalea, heikohkosti erottuva silmäkulmajuova. Kurkku, rinta ja vatsa ovat linnulla kellertävän valkoiset. Ruskokerttusiepon pyrstön valkoiset höyhenet näkyvät parhaiten, kun lintu laskeutuu puuhun.[2]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruskokerttusieppoa tavataan Australiasta ja Papua-Uuden-Guinean koillisosista. Australiassa laji on levinnyt koko mantereelle, lukuun ottamatta kuivimpia alueita Australian keskiosissa ja Tasmaniaa. Linnun elinympäristöä ovat avoimet metsämaat ja pensaikot. Lajia tavataan usein maatiloilla ja puistoissa.[2] Veilä 1960-luvulla ruskokerttusieppo oli hyvin yleinen Sydneyn kaupungin lähiöissä. Lajia on kuitenkin lähes hävinnyt sieltä mahdollisesti lisääntyneen hyönteismyrkkyjen käytön vuoksi. Laji on kuitenkin yleinen maaseudulla Sydneyn lähellä. Ruskokerttusiepot istuvat tyypillisesti aitojen tai sähkölankojen päällä.[3]

Pesiminen ja ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruskokerttusiepon pesimäkausi kestää elokuusta tammikuulle. Pesimäkaudessa voi olla useita pesueita samalla parilla. Pesä on pieni ja kuppimainen ja rakennetaan oksanhaarukkaan. Pesä tehdään ruohoista, puunkuoresta ja jäkälistä, jotka sidotaan yhteen hämähäkinseitillä. Naaras munii yleensä kaksi munaa, joita se hautoo hieman yli kaksi viikkoa. Koiras ruokkii hautovaa naarasta ja poikasiaan.[2]

Ruskokerttusiepon ravinto koostuu hyönteisistä. Lintu syöksyy oksalta lentävän hyönteisen kimppuun, nappaa sen ja palaa takaisin oksalle.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Microeca fascinans IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 2.2.2014. (englanniksi)
  2. a b c d Jacky Winter Birds in Backyards. Australian Museum. Viitattu 20.11.2009. (englanniksi)
  3. Peter Roberts: Sydney Birds and Where to Find Them, s. 200. Allen & Unwin, 2009. ISBN 9781741754766. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 20.11.2009). (englanniksi)
Tämä lintuihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.