Ruosterintasieppari
| Ruosterintasieppari | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Tyrannit Tyrannidae |
| Suku: | Oliivisiepparit Aphanotriccus |
| Laji: | capitalis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Aphanotriccus capitalis |
|
 |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Ruosterintasieppari (Aphanotriccus capitalis) on tyranneihin kuuluva lintulaji. Lajia tavataan uhanalaisena Keski-Amerikasta.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruosterintasieppari voi kasvaa noin 12 cm pitkäksi. Sukupuolet muistuttavat pääosin toisiaan ulkonäöltään. Ruosterintasiepparin pää on harmaa ja naaraalla se voi olla ruskehtava. Selkä ja siivet ovat oliivinvihreät ja siivissä on oransseja raitoja. Linnun kurkku ja rinta ovat ruskehtavan oranssit ja vatsa on väriltään keltainen.[2][3]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruosterintasiepparia tavataan Nicaraguasta ja Costa Ricasta. Lajin elinympäristöä ovat ainavihannat ja kosteat metsät useimmiten virtaavan veden läheisyydessä. Lajia tavataan alangoilta. Sen ravintoa ovat hyönteiset, joita se pyydystää lehtien alapinnoilta. Ruosterintasieppari pesii onttoihin puihin.[2][3] Ruosterintasieppari luokitellaan vaarantuneeksi ja kannan kooksi arvioidaan 10 000–20 000 yksilöä. Kantaa uhkaa elinympäristön häviäminen hakkuiden vuoksi.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b BirdLife International: Aphanotriccus capitalis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-3. 2020. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 4.1.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Carrol L. Henderson: Birds of Costa Rica, s. 231. University of Texas Press, 2010. ISBN 978-0-292-71965-1. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 4.1.2021). (englanniksi)
- ↑ a b Tawny-chested Flycatcher Aphanotriccus capitalis BirdLife International. Viitattu 4.1.2021. (englanniksi)