Runar Granholm
Runar Granholm (25. heinäkuuta 1889 Helsinki – 3. marraskuuta 1937 Helsinki) oli suomalainen kamreeri ja tenniksenpelaaja.[1][2]
Runar Granholm pääsi ylioppilaaksi 1909 ja hän meni pian sen jälkeen Palovakuutusyhtiö Fennian palvelukseen. Vuodesta 1919 alkaen Granholm oli toiminimi Ivar Lindforsin palveluksessa kamreerina.[1]
Granholm oli yksi Suomen ensimmäisiä aktiivisia tenniksenpelaajia ja hänen uransa kesti lähes kaksikymmentä vuotta. Hän pelasi sekä ulko- että sisäkentillä kaksin- ja nelinpeleissä. Granholm voitti kaikkiaan seitsemän Suomen mestaruutta ja yhden Tanskan mestaruuden, tämä jälkimmäinen mestaruus 1921–1922 nelinpelissä Boris Schildtin kanssa. Hän osallistui 1924 Pariisin kesäolympialaisiin kilpaillen miesten kaksin- ja nelinpeleissä. Vielä 40-vuotiaana Granholm edusti Suomea Davis Cupin otteluissa yhdessä Arne Grahnin kanssa. Granholm joutui luopumaan pelaamisesta reumasairauden vuoksi vuonna 1932.[1][3]
Granholm oli Suomen Tennisliiton sihteerinä 1920–1926. Hän oli SVUL:n liittojohtokunnan jäsenenä 1917–1931 ja erikoisliittojen syntymisen jälkeen 1932 Granholm kuului liittohallintoon sen lisäjäsenenä. Suomen olympiakomitean jäsenenä Granholm oli 1923–1928. Hän oli lisäksi mukana Svenska Finlands Idrottsförbundin johtoelimissä ja HIFK:n johtokunnassa.[1]
Granholm kuoli sydänkohtaukseen 48-vuotiaana marraskuussa 1937.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Runar Granholm, Helsingin Sanomat, 04.11.1937, nro 298, s. 8, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Kuolinilmoitus, Hufvudstadsbladet, 07.11.1937, nro 301, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Olympedia : Runar Granholm