Riuttahaikara

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Riuttahaikara
Western Reef heron (Egretta gularis).JPG
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Haikaralinnut Ciconiiformes
Heimo: Haikarat Ardeidae
Suku: Haikarat Egretta
Laji: gularis
Kaksiosainen nimi
Egretta gularis
(Bosc, 1792)[1]
Levinneisyyskartta
Egretta gularis map.svg
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Riuttahaikara Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Riuttahaikara Commonsissa

Riuttahaikara (Egretta gularis) on haikaralaji.

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riuttahaikara on 55-68 senttimetriä pitkä ja sen siipiväli on 88-112 senttimetriä. Lajista esiintyy kaksi eri värimuotoa, valkoinen ja lyijynharmaa. Valkoinen muoto muistuttaa suuresti silkkihaikaraa. Riuttahaikara on samanmuotoinen ja -kokoinen, mutta sen nokka on yleensä hieman pidempi ja tyveltään paksumpi, mutta muuten paksumpi ja yleensä hieman alaspäin kaareva. Nokka ei myöskään ole kokotumma kuten silkkihaikaralla, vaan reunoilta ja kärjestä kellertävä. Jalat ovat harmaanmustat nilakn puoliväliin asti, mutta nilkan alaosat ja varpaat ovat himmeänkeltaiset. Joskus jalat voivat olla laajemminkin kellertävät. Valkoisen värimuodon nuorilla yksilöillä on puvussaan yleensä mustia siipisulkia.[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riuttahaikaroita tavataan Länsi-Afrikassa Atlantin rannikolla ja sisämaassa ja Itä-Afrikassa Intian valtameren rannikolla sekä Punaisenmeren ja Arabianmeren ja Persianlahden rannikoilla. Lajin muuttotavoista ei tiedetä paljon, mutta se on luultavasti osittain muuttolintu.[1]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riuttahaikarat suosivat kivi- tai hiekkarantoja ja riuttoja ja särkkiä.[1]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riuttahaikarat käyttävät ravinnokseen pääasiassa kaloja, äyriäisiä ja nilviäisiä, mutta myös sirkkoja, toukkia ja kastematoja.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e BirdLife International: Egretta gularis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 26.3.2014. (englanniksi)
  2. Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 82. Otava, 2010. ISBN 978-951-2-21351-2.