Riki Nakaya
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Riki Nakaya vuonna 2013. | |||
Maa:  Japani
| |||
| Miesten judo | |||
 Olympialaiset
| |||
 Hopeaa |
Lontoo 2012 | 73 kg | |
| MM-kilpailut | |||
 Kultaa |
Pariisi 2011 | 73 kg | |
| Kultaa |
Tšeljabinsk 2014 | 73 kg | |
| Kultaa |
Tšeljabinsk 2014 | joukkue | |
| Kultaa |
Astana 2015 | joukkue | |
| Hopeaa |
Astana 2015 | 73 kg | |
| Aasian-mestaruuskilpailut | |||
| Hopeaa |
Abu Dhabi 2011 | 73 kg | |
Riki Nakaya (jap. 中矢 力, s. 25. heinäkuuta 1989 Matsuyama)[1] on japanilainen judon maailmanmestari ja olympiamitalisti. Hän on saavuttanut kaikki kansainväliset menestyksensä sarjassa alle 73 kg.[2]
Nakaya voitti maailmanmestaruuden Pariisissa 2011 kukistettuaan loppuottelussa alankomaalaisen Dex Elmontin ja Tšeljabinskissa 2014, jossa voitti finaalissa pohjoiskorealaisen Hong Kuk-hyonin. MM-hopeaa hän saavutti Astanassa 2015 hävittyään loppuottelussa maanmiehelleen Shohei Ōnolle. Rio de Janeiron MM-kilpailuissa 2013 hän oli seitsemäs. Hän on voittanut joukkuekilpailun maailmanmestaruuden 2014, 2015 ja 2017.[2]
Nakaya saavutti hopeaa Lontoon olympialaisissa 2012. Hän voitti välieräottelussa Dex Elmontin tuomariäänestyksellä, mutta hävisi loppuottelussa venäläiselle Mansur Isajeville yukon arvoisella suorituksella.[3]
Nakaya sai Aasian-mestaruuskilpailuissa hopeaa Abu Dhabissa 2011. Hän oli alle 20-vuotiaiden ikäluokassa MM-kilpailuissa kolmas 2008 ja Aasian-mestaruuskilpailuissa toinen 2007.[2]
Nakaya on saavuttanut Masters-, Grand Slam- ja Grand Prix -kilpailuissa neljä turnausvoittoa, kolme kakkossijaa ja kaksi kolmossijaa. Maailmancupeissa ja Continental Open -kilpailuissa hänellä on yksi kakkos- ja yksi kolmossija. Hän on voittanut aikuisten sarjassa kaksi Japanin-mestaruutta.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Riki Nakaya sports-reference.com. Arkistoitu 14.12.2012. Viitattu 1.9.2015. (englanniksi))
- ↑ a b c d Riki Nakaya - judoka judoinside.com. Viitattu 26.10.2017. (englanniksi))
- ↑ Judo at the 2012 London Summer Games: Men's Lightweight sports-reference.com. Arkistoitu 6.9.2013. Viitattu 1.9.2015. (englanniksi)