Richard A. Teague

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Richard A. Teague
Henkilötiedot
Syntynyt26. joulukuuta 1923
Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat
Kuollut5. toukokuuta 1991 (67 vuotta)
San Diego, Kalifornia, Yhdysvallat

Richard A. (Dick) Teague (26. joulukuuta 1923 – 5. toukokuuta 1991[1]) oli yhdysvaltalainen ajoneuvoteollisuuden suunnittelija ja muotoilija. Uransa aikana hän työskenteli General Motorsilla, Packardilla ja Chryslerilla, ennen nimitystään American Motors Corporationin suunnitteluosaston johtoon. Täällä hän teki merkittävimmät työnsä, joihin kuuluvat mm. AMC:n Pacer-, Gremlin- ja Hornet-mallit, samoin kuin Jeep Cherokee XJ.

Lapsuus ja nuoruusaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dick Teaguen äiti työskenteli elokuvateollisuudessa ja myös Dick aloitti viisivuotiaana lapsinäyttelijänä, tytön roolissa.[2] Hänen näyttelijänuransa tyssäsi kuusivuotiaana hänen saatuaan vakavia vammoja rattijuopon aiheuttamassa auto-onnettomuudessa, jossa myös hänen äitinsä loukkaantui vakavasti ja jäi loppuiäkseen invalidiksi.[3] Dick menetti muun muassa näkökyvyn oikeanpuoleisesta silmästään. Vuotta myöhemmin hänen isänsä kuoli rattijuopon aiheuttamassa liikenneonnettomuudessa.

Alakouluikäisenä Teague rakenteli lentokoneiden pienoismalleja, kunnes hänen mielenkiintonsa alkoi suuntautua autojen maailmaan. Hänen ystäväpiirillään on ollut tähän varmasti suuri vaikutus, siihen kuuluivat muun muassa tuleva kiihdytysajaja Ed Iskenderian, maanopeusajaja Stuart Hilborn ja joukko muita autoista innostuneita nuorukaisia.[3][4] Teague otti itsekin osaa Los Angelesin koillispuolella olevilla kuivilla järvenpohjilla ajettuihin nopeustesteihin, ja hän käytti usein sanontaa, että hänellä "on hieman bensaa suonissa".[3]

Vajavaisen näkökykynsä takia Teague vapautettiin asepalveluksesta toisen maailmansodan aikana.[2] Valmistuttuaan Susan Miller Dorsey High Schoolista vuonna 1942 hän siirtyi työskentelemään ilmailualan yhtiö Northrop Corporationin teknisenä piirtäjänä.[3] Hänen esimiehensä Paul Browne, joka oli aiemmin työskennellyt General Motors -yhtiön designerina, ehdotti että Teague osallistuisi Art Center College of Design -oppilaitoksen yötunneille.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaiset työt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1955 Packard Patrician Touring Sedan
1955 Packard Clipper Super Panama
Teaguen viimeinen design-työ Packardille, mallivuoden 1956 Executive

II maailmansodan päätyttyä Teague luonnosteli muodot Kaiser-Frazer -yhtiön pienelle ja edulliselle mallille, josta sittemmin muovautui kansanautoksi suunniteltu Henry J. Vuonna 1947 hän siirtyi Edmund Andersonin johtaman General Motorsin designstudion palvelukseen.[2] Dick aloitti osastolla avustavana, lähinnä oppipojan tai kisällin asemassa olleenna stailistina, osallistui ensimmäisen Oldsmobile "Rocket" 88:n suunnitteluun ja kohosi lopulta Cadillacin design-ryhmään. 1950-luvun amerikkalainen autoteollisuus loi kauneimpia ja tyylikkäimpiä muotoja joita autolle voi kuvitella, mutta sortui usein myös pahoihin ylilyönteihin. General Motorsin designosaston pääjohtaja Harley Earl rakasti kromin kiiltoa ja Teague on kertonut tapauksesta, joka hyvin kuvaa tätä piirrettä.[5] Tiimi oli luonut autoa varten kaksi erilaista koristekokonaisuutta, joista Earl voisi valita mieluisamman. Jonkin väärinkäsityksen seurauksena presentaatioon varattu Oldsmobilen prototyyppi oli varustettu molemmilla sarjoilla samanaikaisesti. Earl totesi designereiden tehneen loistotyötä ja auto sai kromikattauksensa, vaikka stailistit itse olivat asiasta vähemmän innoissaan.[5][6]

Teague jätti General Motorsin vuonna 1952 ja siirtyi Packard Motor Car Companyn päästailistiksi, yhtiöstä irtisanoutuneen John Reinhartin paikalle.[2] Hänen ensimmäinen työnsä oli suunnitella mallivuoden '53 Packard-linjan kevyt facelift. Vuonna 1954 autojensa menekin laskusta kärsinyt Packard osti Studebaker Corporationin ja näin syntyi Studebaker-Packard Corporation. Kun James J. Nancen luotsaama Studebaker-Packard päätti mallivuodelle '56 muodostaa aiemmasta Packard Clipper -mallista oma Clipper-merkkinsä, Teaguen tehtävänä oli luoda näille kahdelle samaa koria käyttäneelle merkille visuaalisesti toisistaan erottuva identiteetti. Teague suunnitteli Packardille myös useita konseptiautoja.[7] Näitä olivat vuoden 1953 Balboa,[8] vuoden 1954 Panther [9] ja vuoden 1955 Request.[10]

Vuoden 1955 Packard-mallisto toi esille Teaguen kyvyn luoda uuden näköinen auto rajallisella budjetilla. Yhtiö oli kuitenkin taloudellisesti huonossa jamassa vuonna 1954 tehdyn Studebaker-kaupan seurauksena. Lisäksi ylellisten Packardien myynti romahti lopullisesti vuonna 1956. Teague oli suunnitellut vuodelle 1956, ylellisten Packardien ja edullisten Clipperien väliin sijoittuvan Packard Executiven, mallin joka pohjautuu pitkälti Clipper Customiin. Teague suunnitteli vielä Packardin viimeisen koseptiauton, vuoden 1957 Predictorin,[11] sekä konseptimallista vaikutteita saaneet uudet Packard- ja Clipper -mallistot vuodelle 1957. Tämä muotoilu ei päässyt koskaan tuotantoon, koska henkitoreissaan oleva yhtiö teki ratkaisun malleista jotka olivat kalliimman Packard Clipper -nimen ja koristeiden alle kätkettyjä, edullisempia Studebaker President -malleja. Teague joutui pikaisesti suunnittelemaan nämä mallit, että yhtiöllä olisi ollut jotain myytävää kyseiselle mallivuodelle, kunnes "oikeiden" Packardien valmistus taas jatkuisi. Näinhän ei sitten käynyt, vaan Packard lakkasi merkkinä elämästä vuoden 1958 jälkeen.[12]

Vuonna 1957 koko Packardin design-tiimi siirtyi Chrysler Corporationin palvelukseen ja Teaguesta tuli yhtiön muotoilustudion johtaja. Hän kuitenkin lähti yhtiöstä, jouduttuaan itse täysin osattomana keskelle Chryslerin johtajiston valtakamppailua.[13]

American Motors Corporation[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1965 Rambler Classic 770 convertible
1968 AMC Javelin

Vuonna 1959 American Motors palkkasi Dick Teaguen ja tässä yhtiössä hän työskenteli aktiiviuransa loppuun saakka. Alkuun hän työskenteli entisen GM-pomonsa Ed Andersonin johtaman tiimin pääsunnittelijana. Kun Anderson vuonna 1961 jätti AMC:n, Teague nostettiin yhtiön design-osaston vastaavaksi. Vuonna 1964 hänet nimitettiin AMC:n designista vastaavaksi varapääjohtajaksi, ja tässä toimessa hän pysyi vuonna 1983 tapahtuneeseen eläkkeelle siirtymiseensä saakka.[14]

Dick Teague kuvasi AMC-vuosiaan usein sanalla "Camelot". Vaikka hänen työtään AMC:llä ohjasivat samantyyppiset talouden rajalliset resurssit kuin Packardilla, Teague loi AMC-vuosinaan kuuluisimmat mallinsa.

Vapaa-aikansa Teague vietti perheensä sekä hänelle rakkaiden autojen parissa. Teague oli arvostettu ajoneuvohistorioitsija ja klassikkoajoneuvojen keräilijä. Hänen harrastuksenaan oli vanhojen autojen entisöinti, niihin kuului mm. vuoden 1904 Packard, yksi tämän yhtiön ensimmäisistä valmistuneista autoista. Vuonna 1970 hän oli omistanut jo 258 autoa.[15] Teague oli myös 4-veto-entusiasti ja hänen omikstuksessaan oli joitain vanhoja sota-Jeeppejä jo ennen kuin AMC osti Kaiser Jeep -yhtiön. Eläkkeelle siirtyessään Teague kertoi omistaneensa 400 tai 500 autoa.[16] Teaguen kokoelmaan kuului muun muassa hänen suunnittelemansa konseeptiauto AMX/3. Tämä auto lahjoitettiin San Diego Automotive Museum -automuseolle, yhdessä Teaguen omien papereiden kanssa.

Teague siirtyi varhennetulle eläkkeelle 61 vuoden ikäisenä. Hän menehtyi pitkäaikaisen sairauden seurauksena vuonna 1991, 67 vuoden iässä.

Mainittavimmat työt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teaguen omassa käytössä ollut, kaksipaikkainen "Teague AMX" -konseptiauto
1984-1996 Jeep Cherokee

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Richard_A._Teague&oldid=21446101”