Rayleigh’n–Jeansin laki
Wikipedia
Ohjattu sivulta Rayleighin-Jeansin laki
Rayleigh’n–Jeansin laki on Planckin lain approksimaatio matalilla taajuuksilla. Se kertoo kappaleen kirkkauden lämpötilan T ja aallonpituuden λ funktiona:
.
Vakio k on Boltzmannin vakio.
Laki saadaan, kun oletetaan, että termisessä tasapainossa olevassa sähkömagneettisessa säteilyssä jokaisella mahdollisella taajuusmoodilla on klassinen terminen energia 1/2 kT. Laki johtaa siihen, että pienillä aallonpituuksilla säteilyn energia näyttäisi olevan ääretön. Planck ratkaisi ongelman ehdottamalla, että kullakin taajuusmoodilla energia esiintyy energiakvantin hf (missä h on Planckin vakio ja f taajuus) monikertoina, jolloin päädytään Planckin lakiin.
