Rautakosken ruukki
Rautakosken ruukki toimi Lopen Salonkylässä Rautajoen varrella vuosina 1850–1905. Ruukki tuotti rautaa lähiseudulta kerätystä järvi- ja suomalmista. Tämä malmi sulatettiin harkoiksi ruukin harkkohytissä ja taottiin sitten kankiraudaksi. Ruukin perusti Salon kartanon omistanut lippujunkkari Adolf Sohlman. Vuonna 1860 Sohlman erotti ruukin laitoksineen ja kolmasosan Salon kartanosta vävylleen nimismies Johan August Lindgrenille joka oli toiminut ruukin isännöitsijänä sen perustamisesta lähtien. Näin syntynyttä uutta tilaa alettiin kutsua Salmion kartanoksi.
Ruukki luopui harkkohytistä 1860-luvulla ja osti tästä lähtien muualta valmista takkirautaa. Lisäksi alettiin ostaa myös rautaromua. Näistä raaka-aineista tuotettiin sitten kankirautaa ja valmiita rautatuotteita. Vuonna 1874 Lindberg muodosti ruukista Rautakoski Oy-nimisen osakeyhtiön ja erotti yhtiölle 507 tynnyrinalaa Salmion kartanon maista. Ruukkiin kuului tässä vaiheessa myös öljynpuristamo jossa valmistettiin öljyä ja öljykakkuja sekä parin kilometrin päässä sijainnut tiilitehdas joka tuotti tulenkestäviä tiiliä. Uutta ruukkiyhtiötä johti ensin Lars Gustaf (L.G.) Schultz ja sitten hänen poikansa Victor Schultz. Victor Schultz oli Salmion kartanon vuodesta 1876 omistaneen Carl Johan Olssonin (1822–1910) vävy ja Olsson myi kartanon hänelle 1894.
Ruukin toiminta päättyi lopullisesti 1905 kun se ei enää kyennyt kilpailemaan venäläisen rautateollisuuden kanssa. Victor Schultz myi Salmion kartanon ja entisen ruukin rakennukset Kytäjän ja Mustion kartanot omistaneelle kamariherra Hjalmar Linderille vuonna 1909.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Marita Kaatrala-Pentikäinen: Salmion kartanon historiaa
- Marita Kaatrala-Pentikäinen: Lopen Salonkylän historiaa