RIM-66 Standard

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
RIM-66 Standard
Standard Missile.jpg
Tyyppi Ilmatorjuntaohjus
Valmistaja Raytheon
Valmistusmaa Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Valmistusvuodet 1967–
Tekniset tiedot
Tehokas kantama 74–170 km

RIM-66 Standard on keskimatkan ilmatorjuntaohjus joka kehitettiin alun perin Yhdysvaltain laivaston käyttöön. Ensimmäisen kehitysversio SM1:n oli määrä korvata 1950-luvulla kehitetyt RIM-2 Terrier ja RIM-24 Tartar -ohjukset.

Kehityshistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SM-1 Medium Range Block I/II/III/IV, RIM-66A[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset Standard-ohjukset tulivat Yhdysvaltain laivaston palvelukseen 1967. Block I, II ja III olivat esisarjan versioita, lopullinen tuotantoversio oli Block IV. Tämä ohjus korvasi aikaisemman RIM-24C Tartar -ohjuksen.

SM-1 Medium Range Block V, RIM-66B[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

RIM-66B:ssä oli muutoksia jotka johtivat parempaan luotettavuuteen. Niitä olivat uusi nopeammin reagoiva automaattiohjaus, tehokkaampi rakettimoottori ja uusi taistelukärki.

SM-1 Medium Range Blocks VI/VIA/VIB, RIM-66E[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

RIM-66E oli viimeinen versio SM-1:en ohjuksesta. Se tuli palvelukseen 1983 Yhdysvaltain laivastossa ja vientimaissa. RIM-66E oli käytössä kaikissa Tartar-järjestelmää käyttävissä aluksissa jotka eivät olleet modernisoitu ja Oliver Hazard Perry -luokan fregateissa joissa oli käytössä Mk92-tulenjohtojärjestelmä. Ohjus poistettiin Yhdysvaltain laivaston käytöstä 2003, joskin sen käyttö jatkunee vientimaissa vuoteen 2020-luvulle saakka.

SM-2 Medium Range Block I, RIM-66C/D[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

RIM-66C oli SM-2:en ensimmäinen versio. Se tuli palvelukseen 1978 osana Ticonderoga-luokan AEGIS-taistelujärjestelmää. RIM-66D oli SM-2 Block I -versio NTU-päivitykseen (New Threat Upgrade). Siinä oli inertiasuunnistusta hyödyntävä automaattiohjaus kaikissa lennon vaiheissa paitsi loppuvaiheessa jossa se hakeutui maaliin puoliaktiivisesti tutkan ohjauksessa. Tämä versio ei ole enää käytössä, jäljellä olevat ovat joko modifioitu uudemmiksi versioiksi tai varastoitu.

SM-2 Medium Range Block II, RIM-66G/H/J[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SM-2 Block II -versiot esiteltiin 1983 jolloin siinä oli pidemmän kantaman mahdollistava uusi rakettimoottori ja uusi taistelukärki. RIM-66G oli tarkoitettu AEGIS-järjestelmään Mk26 laukaisualustalle. RIM-66H on puolestaan tarkoitettu AEGIS:in pystysuoralle Mk41 laukaisualustalle. RIM-66J on versio NTU-päivitykseen.

SM-2 Medium Range Block III/IIIA/IIIB, RIM-66K/L/M[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

RIM-66M on nykyinen Yhdysvaltain laivaston Ticonderoga-luokan risteilijöissä ja Arleigh Burke-luokan hävittäjissä. Ohjus on erityisesti suunniteltu käytettäväksi AEGIS-taistelujärjestelmissä Mk41 pystysuorissa laukaisualustoissa. Block III -versio eroa aikaisemmista Block I ja II-versioista MK 45 MOD 9 maalintunnistusyksikön ansiosta joka parantaa sen ominaisuuksia matalla lentäviä maaleja vastaan. Block IIIB-ohjuksessa on puoliaktiivinen/infrapunahakupää. Sillä kyetään iskemään horisontin takana oleviin maaleihin. Hakupää oli kehitetty AIM-7R Sparrow -ilmatorjuntaohjukseen jonka kehitys oli jäädytetty. Kaikki Yhdysvaltain laivaston III ja IIIA -versiot on päivitetty IIIB:ksi. Block IIIA -versiota on Japanin itsepuolustusvoimien laivastolla Kongo- ja Atago-luokan aluksilla. Myös Espanjan ja Etelä-Korean laivastoilla on niillä varustettuja AEGIS-järjestelmiä. Alankomaiden ja Saksan laivastoilla on IIIA-ohjuksia omiin Thalesin toimittamissa ilmatorjuntajärjestelmissä.

Tämä aseisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.