Pyhän Kerttulin kilta (Turku)
Pyhän Kerttulin kilta oli yksi kuudesta tunnetusta keskiajalla Turussa toimineesta killasta. Se oli omistettu Pyhälle Gertrud Nivellesiläiselle. Ensimmäinen maininta killasta on maaliskuun 18. päivältä vuonna 1439, jolloin kiltatuvassa pidettiin maakäräjiä. Kilta on saatettu kuitenkin perustaa jo 1300-luvulla, koska Ulvilassa tiedetään olleen jo vuonna 1347 Pyhän Gertrudin kilta. Vuonna 1457 Suomen säätyjen edustajat kokoontuivat Kerttulin kiltatupaan vahvistamaan Tanskan kuningas Kristian I:n Ruotsin kuninkaaksi.[1] Katoliseen kirkkoon sidoksissa ollut kiltalaitos lakkautettiin Ruotsissa Västeråsin valtiopäivillä vuonna 1544 ja kiltojen omaisuus takavarikoitiin kruunulle.[2]
Kerttulin kilta on hyvin todennäköisesti sijainnut nykyisen Uudenmaankadun varrella ja sen alla killan mukaan nimensä saaneen Kerttulinmäen kupeessa. Paikalta on löytynyt ilmeisesti killalle kuulunut hautausmaa, joka säilyi käytössä vielä killan lakkauttamisen jälkeen. Vuonna 1578 vanha Kerttulin hautausmaa määrättiin nimenomaan köyhien hautapaikaksi. Vuonna 1861 Uudenmaankatua madallettaessa paikalta kaivettiin seitsemän kuormaa ihmisluita, jotka haudattiin Turun hautausmaalle.[3]
Yleiseurooppalaiseen tapaan Turunkin Kerttulin killan tärkein tehtävä on ollut tarjota yösija, sairasapua ja hautapaikka kaikkein köyhimmälle kansanosalle. Killan rakennuksiin on kuulunut ainakin yömaja, ruoanlaittotiloja, kappeli ja hautausmaa. Ainoastaan hautausmaa on löydetty arkeologisten kaivausten yhteydessä. Kappelista on kuitenkin kirjallisia tietoja: vuonna 1486 laamanni Hartvik Japsson Garp lahjoitti Gertrudin säätiön kirkolle läskiä ja vuonna 1512 Klemet Hogenskild lahjoitti Gertrudin kappelille ruista ja maltaita. Kappeli on saattanut olla kivestä muurattu ja kuulua "niihin vanhoihin kivirakennuksiin ja kirkkoihin Turussa", jotka kuningas Kustaa Vaasa määräsi purettaviksi vuonna 1556.[4]
Kilta ylläpiti Turun tuomiokirkossa Pyhälle Gertrudille omistettua alttaria. Ei tiedetä, missä alttari on kirkossa sijainnut, mutta Juhani Rinne arvelee sen olleen kirkon länsipuolella. Alttarille kertyneet lahjoitukset on käytetty killan toimintaan.[5]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rinne, Juhani: Turun tuomiokirkko keskiaikana II. Alttarit ja kirkolliset toimitukset. Turku: Turun tuomiokirkon isännistö, 1948.
- Seppänen, Liisa: Turun kaupunkikuva ja reformaation jäljet. Pohjoinen reformaatio, 2016, s. 189–197. Turku: Turku Centre for Medieval and Early Modern Studies & Turun Historiallinen Yhdistys.