Punainen basilika
| Punainen basilika | |
|---|---|
 Punaisen basilikan rauniot länsipäästä nähtynä. |
|
| Sijainti | Pergamonin arkeologinen alue, Bergama, İzmir, Turkki |
| Koordinaatit | |
| Rakennustyyppi | pyhäkkö |
| Valmistumisvuosi | 100-luku jaa. |
|
Pergamon ja sen monikerroksinen kulttuurimaisema |
|
 |
|
Punainen basilika (turk. Kizil Avlu) on nimitys, jota käytetään eräästä antiikin aikaisesta pyhäköstä ja sen raunioista Pergamonissa Vähässä-Aasiassa, nykyisessä Turkissa. Alkuperäinen rakennus on tulkittu egyptiläisten jumalten pyhäköksi, ja siksi siihen viitataan myös muun muassa nimellä Serapeion. Rakennuksen rauniot ovat osa Unescon maailmanperintökohdetta Pergamon ja sen monikerroksinen kulttuurimaisema.[1][2]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Punainen basilika rakennettiin roomalaisella kaudella 100-luvulla jaa., oletettavasti keisari Hadrianuksen aikana. Rakennuksen on päätelty olleen omistettu egyptiläiselle jumalkolmikolle Isikselle, Osirikselle ja joko Serapikselle, Harpokrateelle tai Anubikselle. Hadrianus oli kiinnostunut egyptiläisistä kulteista, ja rakennutti näille jumalille useita pyhäkköjä myös muualle.[1][2]
Pyhäkkö tuhoutui tulipalossa varhaisella kristillisellä kaudella. 300- tai 400-luvulla rakennus muutettiin kolmilaivaiseksi basilikakirkoksi, joka oli omistettu Pyhälle Johannekselle ja toimi oletettavasti kaupungin katedraalina.[2][3] Se tuhoutui muun kaupungin tavoin arabien hyökkäyksessä vuonna 716–717. Vuonna 1336 alkaneen osmanivallan aikana rakennus muutettiin moskeijaksi. Käyttö ensin kirkkona ja sittemmin moskeijana on edesauttanut rakennuksen säilymistä nykyaikaan keskivertoa paremmin.[2]
Temppelin arkeologiset kaivaukset alkoivat vuonna 1927 Theodor Wiegandin johdolla. Tämän jälkeen on suoritettu useita muita kaivauksia sekä kunnostustöitä. Nykyisin rakennuksen jäänteet ovat Pergamonin alakaupungin huomattavimmat rauniot ja yhdet parhaiten säilyneistä roomalaisaikaisista raunioista kreikkalaisessa maailmassa.[2]
Rakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Punainen basilika sijaitsee Pergamonin akropoliin eteläpuolella antiikin aikaisen alakaupungin alueella eli nykyisessä Bergaman kaupungissa. Rakennus on saanut nimensä siitä, että sen jäljellä olevat osat ovat punatiilestä. Koko rakennuskokonaisuus oli noin 270 metriä pitkä ja 100 metriä leveä. Sen itäpäässä sijaitsi varsinaisten temppelirakennusten kokonaisuus, joka koostui kolmesta osasta symmetrisen suunnitelman mukaisesti.[1][2]
Itäosan keskellä on kokonaisuudelle nykyisen nimen antanut basilika, jonka koko on noin 60 × 25 metriä. Siinä on paksut tiiliseinät, jotka oli päällystetty marmorilla, ja puusta tehty katto. Pohjois-eteläsuuntainen noin 1,4 metriä leveä ja lähes yhtä syvä vesikanava jakoi basilikan salin itä- länsiosaan. Itäosaan oli pääsy vain papeilla ja heidän avustajillaan. Sen perällä oli jumalan kulttikuva, joka on voinut olla 10 metriä korkea. Sisäänkäynnillä oli suuri marmorinen ovi, jonka korkeus oli 14 metriä, leveys 7 metriä ja paino 30 tonnia.[1][2]
Basilikan pohjois- ja eteläpuolella on pyöreät rakennukset, joita kutsutaan nykyisin rotundoiksi. Niiden halkaisija on noin 12 metriä ja korkeus 18 metriä. Myös niiden seinät oli päällystetty marmorilla. Kummankin länsipuolella oli sisäänkäyntipiha, joka oli reunustettu pylväiköin pohjois-, itä- ja eteläsivuilta. Pohjoisempi rotunda on nykyisin edelleen moskeijana (Kurtuluş Camii). Eteläisempi rotunda oli aiemmin osa oliiviöljynpuristamoa, mutta nykyisin se on kunnostettu ja avoinna yleisölle.[1][2]
Näiden rakennusten länsipuolella oli suuri portiikki sekä laaja noin 200 × 100 metrin kokoinen temenos-aukio, joka oli ympäröity peräti 13 metriä korkealla muurilla. Tämä kertoo siitä, että kultti oli mysteerikultti, jonka tapahtumia ulkopuoliset eivät saaneet nähdä. Selinus-joki (nyk. Bergama Çayı) kulki temenoksen ali luoteis-kaakkoissuunnassa tunneloituna kahteen rinnakkaiseen tunneliin. Kokonaisuuteen kuului myös maanalaisia kammioita ja käytäviä, jotka yhdistivät temppelirakennuksia, sekä vesialtaita. Lukuisat vesiaiheet ja kokonaisuuden jakaantuminen kolmeen osaan viittaavat selvästi egyptiläisten jumalten kulttiin. Temenos-aukiolla saattoi olla muita rakennuksia ja veistoksia.[1][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”PERGAMON Mysia, Turkey”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i The "Red Basilica" My Favourite Planet. Viitattu 2.11.2020.
- ↑ Red Hall of Pergamon The Byzantine Legacy. Viitattu 2.11.2020.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Punainen basilika Wikimedia Commonsissa
