Pukeutumiskielto

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Pukeutumiskielto on lainsäädäntöön perustuva kielto, jolla säädellään tiettyjen ihmisten kantamien ulkoisten tunnusten käyttöä.

Sisällysluettelo

Virkapukuun liittyviä pukeutumiskieltoja [muokkaa]

Jotkin kankaat tai värisommitelmat voidaan varata ainoastaan virkapukuihin. Esimerkiksi Keniassa siviilejä on kielletty käyttämästä maastokuvioituja asusteita[1].

Suomessa sotilasunivormun käyttö asepalvelukseen liittymättömänä on ollut rajattu reservin upseereihin, reservin aliupseereihin ja miehistön osalta Mannerheim-ristin ritareihin sekä juhlatilaisuuksiin.[2].

Poliittiset pukeutumiskiellot [muokkaa]

Turkin ensimmäinen presidentti Kemal Atatürk kielsi 30. elokuuta 1925 perinteisen fetsi-päähineen käytön feodalistisena. Kielto aiheutti useita mellakoita ja fetsien salakuljetusta, mutta 1930-luvulla fetsi oli jo lähes kadonnut käytöstä Turkissa[3].

Uskontoon liittyvät pukeutumiskiellot [muokkaa]

Turkki [muokkaa]

Turkki on kieltänyt lailla hijabin käytön hallintorakennuksissa, kouluissa ja yliopistoissa;[4] Euroopan ihmisoikeustuomioistuin päätti lain olevan oikeutettu 10. marraskuuta 2005 jutussa Leyla Şahin vastaan Turkki.[5]

Ranska [muokkaa]

Ranskassa Naziha-niminen englanninopettaja erosi työstään 2004 siksi, että muut opettajat suhtautuvat kielteisesti siihen, että hän vapaa-ajallaan käytti hijabia. Huivin käyttö liitettiin ranskalaistoimittajat siepanneiden islamilaisten ääriryhmien tukemiseen pukeutumisella.[6]

Ranskassa valtion kouluissa on hijabin käyttö kielletty.[7]

Suomi [muokkaa]

Suomessa ei ole lainsäädäntöä uskonnollisesta pukeutumisesta, joten linjaukset ovat työnantajien vastuulla. Esimerkiksi HOK-Elanto kieltää näkyvät uskonnolliset tunnukset. Sen sijaan K-ketju sallii huivit, jos niistä ei ole haittaa työturvallisuudelle.[8]

Katso myös [muokkaa]

Lähteet [muokkaa]

Aiheesta muualla [muokkaa]

  • Mona Eltahawy: Ban the burqa. The New York Times & International Herald Tribune 2.7.2009. (englanniksi)