Puhtaantunnonvala

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Puhtaantunnonvala on Suomessa 1615–1972 käytössä ollut oikeuden edessä annettu juhlallinen vakuutus, jonka avulla asianosainen vakuutti käyvänsä oikeutta tai hakevansa muutosta vilpittömässä mielessä.[1] Vala pyrki estämään asianosaista käymästä oikeutta vääräksi tietämässään asiassa ja tuottamasta haittaa tai vahinkoa vastapuolelle. Voimassaolonsa loppuaikoina puhtaantunnonvalaa käytettiin vain tuomionpurkumenettelyssä ja lain muilla määräyksillä katsottiin olevan vain historiallista merkitystä.[2]

Puhtaantunnonvalasta säädettiin oikeudenkäymiskaaressa (14:9–10). Sen mukaan riitaiset asianosaiset eivät saaneet alioikeudessa valaa toisiltaan vaatia. Sen sijaan hovioikeus sai vaatia valaa, jos totuutta ei muutoin saatu esiin. Jos riitapuoli ei tahtonut tai voinut valaa vannoa, menetti hän oikeutensa asiassa. Rikosasiassa puhtaantunnonvalaa ei saanut vaatia. Pykälät muutettiin lailla 21/1972, joka tuli voimaan huhtikuun alussa 1972.

Vuoden 1734 lain vuoden 1759 suomennoksessa puhtaantunnonvalaa nimitettiin wääryttelemys-walaksi.[3]

Puhtaantunnonvala[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Minä N. N. vannon Jumalan ja hänen pyhän evankeliuminsa kautta, etten minä muuta tiedä enkä ymmärrä kuin että minulla on oikea asia ja että sitä en aja vihasta enkä ilkeydestä; etten myöskään tieteni käytä mitään valhetta tahi kavaluutta, en koeta aikaa viivyttää, en asiaa hämmentää enkä mitään salata, joka sille on oikeaksi valaistukseksi, vaan että annan sen kaiken rehellisesti ilmi, niin totta kuin Jumala minua auttakoon ruumiin ja hengen puolesta.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Otavan iso tietosanakirja, Otava 1960–1965
  2. Iso tietosanakirja, Otava 1931–1939
  3. Ruotzin Waldacunnan Laki, näköispainos WSOY 1984, ISBN 951-0-12473-7.
  4. Oikeudenkäymiskaari, 14 luku, osa 9 pykälästä