Puhelinvastaaja

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Puhelinvastaaja

Puhelinvastaaja on puhelimeen kytkettävä laite, johon tallennettu viesti toistetaan kyseiseen puhelimeen soittavalle,[1] mikäli kukaan ei vastaa puhelimeen. Yleensä soittaja voi myös tallentaa siihen oman vastausviestinsä, jonka puhelimen omistaja voi myöhemmin kuunnella.

Vastaaja toimii myös operaattorien palveluna, jolloin erillistä laitetta ei tarvita. Puhelinyhtiöiden vastaajapalvelu on ollut käytössä jo lankapuhelimien aikaan.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen kaupallinen puhelinvastaaja tuli markkinoille Yhdysvalloissa 1949. Laitteen nimi oli Tel-Magnet. Se soitti viestin puhelimeen soittavalle ja nauhoitti soittajan viestin magneettinauhalle. Laite maksoi 200 dollaria, mutta se ei ollut kaupallinen menestys. Ensimmäinen menestynyt puhelinvastaaja oli Ansafone, jonka kehitti Phonetel-yrityksessä työskennellyt Kazuo Hashimoto. Yritys alkoi myydä laitettaan Yhdysvalloissa vuonna 1960.

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Answering machine

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomisanakirja Viitattu 4.5.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.