Pseudo-Plutarkhos

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Pseudo-Plutarkhos on yleisesti käytetty nimitys niistä tuntemattomista kirjailijoista, jotka ovat kirjoittaneet Plutarkhoksen nimiin laitettuja pseudepigrafisia teoksia.[1] Näitä teoksia on erityisesti osana Plutarkhoksen esseiden kokoelmaa nimeltä Moralia. Siihen kuuluvat seuraavat Pseudo-Plutarkhoksen teokset:[2]

  • Lasten kasvattamisesta (De liberis educandis)
  • Lohdutuskirjoitus Apolloniokselle (Consolatio ad Apollonium)
  • Kuninkaiden ja sotapäälliköiden lausumia (Regum et imperatorem apophthegmata)
  • Kokoelma kreikkalaisia ja roomalaisia rinnakkaistarinoita (Parallela minora)
  • Kohtalosta (De fato)
  • Rakkaustarinoita (Amatoriae narrationes)
  • Kymmenen puhujan elämäkerrat (Vitae decem oratorum) - perustuu Kaikilios Kalaktalaisen teokseen, jolla on mahdollisesti yhteinen lähde Fotioksen Elämäkertojen (osa teosta Bibliothēka) kanssa[3]
  • Filosofien luonnonopillisista mielipiteistä (De placitis philosophorum)
  • Musiikista (De musica)[4]

Moralian ulkopuolelle jäävät usein:

  • Joista[1]
  • Pro nobilitate[5]
  • De Homero[6]
  • De unius in re publica dominatione[7]

Kaikki nämä teokset ovat alkuperältään jonkin verran Plutarkhosta myöhäisempiä, mutta ne ovat kuitenkin peräisin myöhäisantiikin ajalta, mahdollisesti 200- ja 300-luvuilta jaa. Teos Kohtalosta on mahdollisesti keskiplatonilainen kirjoitus 100-luvulta jaa.

Lisäksi Plutarkhoksen nimiin on päätynyt joitakin todennäköisesti keskiajalla kirjoitettuja teoksia. Näihin kuuluu muun muassa kirje Trajanukselle (Epistola ad Traianum).[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Pseudo-Plutarch, Greek and Roman Parallel Stories Classical E-Text. Viitattu 7.1.2010.
  2. Sironen, Erkki & Vesterinen, Sampo: Liite Plutarkhoksen kirjallinen jäämistö, teoksessa Plutarkhos: Hellien tunteiden kirja, s. 191-193. Suomentaneet ja selityksin varustaneet Erkki Sironen ja Sampo Vesterinen. Jälkisanat Erkki Sironen. Olympos-sarja. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-3274-9.
  3. Cook, Brad L.: Review: Jacques Schamp, Les Vies des dix orateurs attiques Bryn Mawr Classical Review. 2001.05.06. Viitattu 7.1.2010.
  4. Conti Bizzarro, Ferruccio: Note a Ps.-Plutarch. de musica. MCr, 1994, 29. vsk, s. 259-261.
  5. Boscherini, S.: "A proposito della tradizione del Pro nobilitate pseudo-plutarcheo". Teoksessa Cardini, R. & Garin, E. & Martinelli, L. C. & Pascucci, G. (toim.): Tradizione classica e letteratura umanistica, s. 651-660. Per Alessandro Perosa. Vol.I. II. (Humanistica.3.4.). Roma:, 1985.
  6. Hillgruber, Michael: Die pseudoplutarchische Schrift De Homero. Stuttgart:, 1994.
  7. Aalders G. J. D.: Plutarch or Pseudo-Plutarch? The authorship of De unius in re publica dominatione. Mnemosyne, 1982, XXXV. vsk, s. 72-83.
  8. Pseudo-Plutarch: Institutio Traiani - Epistola ad Traianum Viitattu 7.1.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]