Progressiivinen koulutus

Progressiiviseksi koulutukseksi kutsuttu suuntaus syntyi Yhdysvalloissa 1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Se oli reaktio koulutuksen kaavamaisuudelle. Siinä tavoitteena oli kasvattaa varttuvan persoonallisuuden kokonaisuutta, ei vain älyä, vaan yhtä hyvin emotionaalista ja fyysistä puolta. Suuntaus korosti varttuvan aktiivisuutta ja sen ydin tiivistyi sanoiksi "tekemällä oppiminen". Luova ja toiminnallinen aines korostui opetussuunnitelmassa. Suuntauksen vaikutusvaltaisin teoreetikko oli yhdysvaltalainen filosofi John Dewey.

Suuntauksen juuret ovat kuitenkin Euroopassa. Jean-Jacques Rousseau´n Émile (1762), romaanin muotoon puettu tutkielma kasvatuksesta, nähdään perustavaksi alkulähteeksi. Saksalainen Friedrich Fröbel perusti vuonna 1837 ensimmäisen lastentarhan (Kindergarten) ja sveitsiläinen Johann Pestalozzi (1746–1827) kouluja orvoille ja köyhille lapsille. A. S. Neill (Summerhill 1921) ja Maria Montessori voidaan mainita 1900-luvun eurooppalaisista progressiivisten ajatusten toteuttajista.