Poverty Point
Sivulta puuttuu 
Poverty Point oli muinaisten intiaanien Mississippin suiston lähelle 1730 eaa.–1350 eaa. noussut keskus, jossa oli samankeskisiä maakumpukehiä ja joitain temppeleitä muistuttavia kumpuja. Kummut suurenivat vuosisatojen kuluessa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Poverty Point
Poverty Point on Ala-Mississippillä sijaitseva vanha "esiklassinen" keskus, noin vuosilta 1500/1000–700 eaa. Ei tunneta yhtä suurta keskusta Itäisen metsämaan vastaavalta ajalta[1].
Alueen keskustassa on puolikas 1200–1300 metrin läpimittainen kahdeksankulmio, joka koostuu kuudesta sisäkkäisestä katkotusta maavallista, joiden välistä kulkivat säteittäin tiet.
Kahdeksankulmion reunalla on pohjapiirrokseltaan avaimenreiän tai linnun muotoinen kumpu. Avaimenreiän keskus muistuttaa hieman sipulia ylhäältä katsoen. Sipuliin vie neliön muotoinen tasanne. Noin 2 km:n päässä keskustasta itään on toinen avaimenreikäkumpu, ja kolmas soikea kumpu, kuin keskeneräinen avaimenreiän keskus, 3 km länteen. Kummut näyttävät muodostavan geometrisen järjestelmän, ja kahdeksankulmion keskellä on aukio, johon johtaa teitä kahdeksankulmion kulmista. Suuren kummun korkeus on yli 23 m ja pituus 200 m. Koko rakennelman (kahdeksankulmio ja iso kumpu) rakentamiseen käytettiin maata noin miljoona kuutiometriä. Poverty Pointin ala oli noin 3 km2[2].
Kahdeksankulmion harjanteilla ilmeisesti asuttiin. Alueella oli arviolta 600 majaa, joissa asui ehkä jopa 4000–5000 ihmistä[3].
Poverty Pointin kumpualeella on avaimenreiän tai lintuujen muotoisten kumpujen lisäksi muutamia kartiomaisia ja tasahuippuiisa kumpuja[2].
Poverty Pointin tapaisia paikkoja on tulva-alueilla. Nämä arkaaiset yhteisöt viljelivät puutarhoissa kurpitsoita joiden siemeniä syötiin ja kuoret käytettiin astioina
[muokkaa] Edeltäjät
Mississippin seudulla vallitsi arkaaine kulttuuri 10000–3000 radiohiilivuotta sitten, jakautuen vanhaan 10000–8000, keskkimmäiseen 8000–5000 ja myöhäiseen 5000–3000 radiohiilivuotta sitten[4]. Poverty Pointia edeltäneitä kumpukomplekseja tehtiin luultavasti jo 7000 radiohiilivuotta sitten, jonka ikäinen Lousianne Monte Sano on. Peremmin on ajoitetu kolme pientä elliptistä kumpukehää Watson Brake, Saunders ja Frenchman's Bend, joista Watson Lake on näyttävin[5]. Ne ovat vuosilta 5600–5000 cal BP eli 3600–3000 kalenterivuotta eaa[5]. Viimeisen keskiarkaaisen kumpuryhmä oli Hadgepeth n. 5200–4500 cal BP[5]. Keskiarkaaisissa kumpuryhmissä on parittaisia kumpuja, jopa 3–11 kumpua[5] ja oli myös yksittäiskumpuja. Kummut olivat yleensä alle 6m korkeita[6]. Keskietelässä, Keskilännessä oli "simpukankuorikumpuarkaakinen" n. 7500–3000 radiohiilivuotta sitten alkaen[7] ja Floridassa sama kuoritunkiokumpujen kasvu 6000 waa alkaen, mikä jatkui myöhemmin St. Johnsin perinteenä[7]. Näitä simpukankuorikumpuja kumpuja ei pidetä hautakumpuina joitain poikkeuksia lukuun ottamatta. Etelä-Atlantin rannikolla tehtiin simpukankuorikehiä n. 4500–3000 radiohiilivuotta sitten myöhäisarkaaisella kaudella[8].
[muokkaa] Lähteet
- Timothy R. Pauketat, Diana DiPaolo Loren: North American Archaeology. Blackwell Publishing Ltd, 2005, 2005. ISBN 0-631-23184-6 pbk, ISBN 0-631-23183-8 hbk. Teoksen verkkoversio (viitattu 3.7.2011). englanti
- Fagan, Brian: Ancient North America: the archaeology of a continent. Thames and Hudson, 1995. ISBN 9780500050750.
[muokkaa] Lähteet
[muokkaa] Aiheesta muualla
