Pomeranz–Fritsch-reaktio
Pomeranz–Fritsch-reaktio on kemiallinen reaktio, jossa bentsaldehydijohdannainen tai muu aromaattinen aldehydi reagoi aminoasetaalin kanssa happamissa olosuhteissa muodostaen isokinoliinin. Reaktion julkaisivat ensimmäisen kerran C. Pomeranz ja P. Fritz itsenäisesti ja toisistaan tietämättä vuonna 1893.[1][2]
Reagenssit ja mekanismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pomeranz–Fritsch-reaktion lähtöaineena on aromaattinen aldehydi. Parhaiten reagoivat aldehydit, joissa on aldehydiryhmään nähden m- tai p-asemassa elektroneja luovuttava ryhmä esimerkiksi hydroksyyli- tai alkoksiryhmä. Toinen lähtöaine on aminoasetaali, joka on usein aminoasetaldehydin dietyyliasetaali. Reaktio tapahtuu happamissa olosuhteissa ja tyypillisesti käytetty katalyytti on polyfosforihappo.[2][3][4]
Pomeranz–Fritsch-reaktion mekanismin ensimmäisessä vaiheessa aldehydi ja aminoasetaalin aminoryhmä kondensoituvat muodostaen iminoasetaalin. Seuraavassa vaiheessa asetaaliryhmä hydrolysoituu happamissa olosuhteissa karbonyyliryhmäksi. Karbonyyliryhmä on elektrofiilinen ja seuraava vaihe on elektrofiilinen aromaattinen substituutio. Tämän vaiheen seurauksena muodostuu heterosyklinen rengasrakenne. Viimeinen vaihe on alkoholiryhmän eliminoituminen, jolloin muodostuu aromaattinen isokinoliinirengas.[2][3][4]
Pomeranz–Fritsch-reaktiota käytetään erityisesti silloin, kuin isokinoliinirenkaan valmistaminen on vaikeaa muilla yleisesti käytetyillä menetelmillä kuten Pictet–Spengler-reaktiolla tai Bischler–Napieralski-reaktiolla.[3][4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. ONR-73. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
- ↑ a b c Jie Jack Li: Name Reactions in Heterocyclic Chemistry, s. 480. John Wiley & Sons, 2004. ISBN 978-0-471-70414-0. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 30.10.2018). (englanniksi)
- ↑ a b c Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 883–884. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
- ↑ a b c K. Thomas Finley :Quinolines and Isoquinolines, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2015. Viitattu 30.10.2018.