Polymyksiini B
| |
Polymyksiini B
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| ? | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | J01 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | ? |
| Moolimassa | ? |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | ? |
| Proteiinisitoutuminen | 79–92 %[1] |
| Metabolia | ? |
| Puoliintumisaika | noin 13 tuntia[2] |
| Ekskreetio | ? |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | topikaalinen, intramuskulaarinen, intravenoosi, inhalaatio, silmätipat |
Polymyksiini B on seos rakenteeltaan toisiaan muistuttavia peptidejä, joita tuottaa Bacillus polymyxa -bakteeri. Sitä käytetään lääketieteessä antibioottina bakteeri-infektioiden hoidossa. Polymyksiini B kuuluu WHO:n laatimaan tärkeimpien lääkeaineiden luetteloon.[3]
Ominaisuudet ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Polymyksiini B on seos useista peptideistä, joista tärkeimmät ovat polymyksiini B1 ja polymyksiini B2. Polymyksiini B:n komponenteissa on kymmenen aminohappoa ja rasvahappo-osa. Kuusi näistä aminohapoista muodostaa rengasrakenteen. Eräät aminohapoista ovat rakenteeltaan poikkeuksellisia kuten α,γ-diaminovoihappo ja D-fenyylialaniini. Lääkeaine tehoaa gramnegatiivisiin bakteereihin kuten enterobakteereihin ja Pseudomonas-suvun lajeihin. Grampositiiviset bakteerit ovat sille vastustuskykyisiä. Polymyksiini B tunkeutuu bakteerin solukalvon fosfolipidikerrokseen ja heikentää sen rakennetta. Polymyksiini B annostellaan tyypillisimmin ruiskeena lihakseen tai suoneen, inhalaatiovalmisteena, voiteena tai silmätippoina. Sitä voidaan käyttää muun muassa virtsatietulehdusten, keuhkokuumeen, aivokalvontulehduksen, ihotulehdusten ja silmätulehdusten hoitoon. Nykyään sitä käytetään erityisesti muiden antibioottien ollessa tehottomia. Polymyksiini B:tä käytetään myös eläinlääketieteessä esimerkiksi hevosilla.[2][4][5][6][7][8][9][10][11][12][13]
Haittavaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Polymyksiini B ärsyttää pistoskohtaa ja voi aiheuttaa ihottumaa. Vakavampia haittavaikutuksia ovat kuulovaurio, myrkyllisyys munuaisille ja vaikutukset hermostoon.[2][9][11]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Polymyxin B DrugBank. Viitattu 23.11.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c M. Lindsay Grayson (päätoim.): Kucers' The Use of Antibiotics, s. 1420–1443. CRC Press, 2017. ISBN 9781498747967. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 23.11.2019). (englanniksi)
- ↑ WHO Model List of Essential Medicines 2019. WHO. Viitattu 23.11.2019. (englanniksi)
- ↑ Amram Mor: Antimicrobial Peptides, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001.
- ↑ Edmund M. Wise Jr.: Peptides, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000.
- ↑ Axel Kleemann: Antiinfectives for Systemic Use, 1. Antibacterials, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2016. (englanniksi)
- ↑ Masaji Ohno, Masami Otsuka, Yoshinari Okamoto, Morimasa Yagisawa & Shinichi Kondo: Antibiotics, 1. General, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2011.
- ↑ Pekka T. Männistö & Raimo K. Tuominen: 51. Soluseinämää heikentävät bakteerilääkkeet Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Viitattu 23.11.2019.
- ↑ a b Roger G. Finch, David Greenwood, Richard J. Whitley, S. Ragnar Norrby: Antibiotic and Chemotherapy, s. 361–363. Elsevier, 2010. ISBN 978-0-7020-4765-7 (eBook). Kirja Googlen teoshaussa (Hardcover ISBN 9th ed.) (viitattu 12.11.2019). (englanniksi)
- ↑ David A. Williams, William O. Foye, Thomas L. Lemke: Foye's principles of medicinal chemistry, s. 1119. Lippincott Williams & Wilkins, 2013. ISBN 99781609133450. (englanniksi)
- ↑ a b Sherwood L. Gorbach, John G. Bartlett, Neil R. Blacklow: Infectious Diseases, s. 280–283. Lippincott Williams & Wilkins, 2004. ISBN 978-0781733717. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 23.11.2019). (englanniksi)
- ↑ Larry Barton: Structural and Functional Relationships in Prokaryotes, s. 89. Springer, 2005. ISBN 978-0-387-20708-7. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 23.11.2019). (englanniksi)
- ↑ Mark G. Papich: Saunders Handbook of Veterinary Drugs, s. 623. Elsevier, 2010. ISBN 9781437701920. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 23.11.2019). (englanniksi)