Polkutie
Polkutie on lähinnä Lapissa esiintyvä tietyyppi (polku) jota pitkin voidaan kulkea jalkaisin, ratsain, polkupyörällä sekä nykyisin mönkijällä ja usein autollakin. Polkuteillä oli myös soita ylittäviä pitkospuuosuuksia. Vuoden 1918 tielaki määritteli polkutien seuraavasti: Polkutie on pääasiassa kävellen tai ratsainkulkijoille tarkoitettu tie, jossain tapauksessa myös kärryille ja reelle tarkoitettu. Polkutie oli tieluokituksessa alimman tason tie, jolla vielä tehtiin tienrakennustoimenpiteitä.
Aikoinaan melkoinen osa Lapin tieyhteyksistä oli polkuteitä, mutta ajan kuluessa ne on sitten parannettu autoilla ajettaviksi normaaleiksi maanteiksi. Jotkin Lapin polkutiet olivat vielä 2000-luvun alussa Tiehallinnon hoitovastuulla ja niillä oli numero, jota ei ole kuitenkaan merkitty maastoon. Esimerkiksi vuonna 2008 kunnostettiin valtion varoilla 35 kilometrin pituista Saarikosken–Raittijärven polkutietä Enontekiöllä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Grönroos, Matti: Polkutie Teillä ja turuilla. 23.9.2008. Viitattu 5.5.2014.
- Piltz, Martti: Selvitys Seitajärven tien museoarvosta (Luku 2. Polkutie ilmiönä.) 2009. Mobilia. Arkistoitu 5.5.2014. Viitattu 5.5.2014.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Piltz, Martti & Soosalu, Laura: Seitajärven museotie, Savukoski: Museotien hoito- ja ylläpitosuunnitelma, s. 10–13. Polkutie tieliikenteen historiassa. Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, 2011. ISBN 978-952-257-356-8. Teoksen verkkoversio (PDF).