Pink Anderson

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Pinkney ”Pink” Anderson (12. helmikuuta 1900 Laurens, Etelä-Carolina12. lokakuuta 1974 Spartanburg, Etelä-Carolina) oli Piedmont blues -koulukunnan blueslaulaja ja kitaristi.

Vartuttuaan Spartanburgissa Anderson lyöttäytyi yhteen Indian Remedy Companyn Dr. W. R. Kerrin kanssa vuonna 1914. Hän viihdytti katsojia samalla kun Kerr yritti myydä näille keitostaan, jolla väitettiin olevan lääkinnällisiä vaikutuksia. Vuonna 1916 Anderson tapasi Spartanburgissa sokean laulajan ja kitaransoittajan Simeon ”Simmie” Dooleyn, joka opetti hänelle bluesia. Silloin kun Anderson ei kiertänyt Kerrin kanssa, hän ja Dooley soittivat ja esiintyivät pienissä juhlissa ja kokoontumisissa Spartanburgissa ja lähipaikkakunnilla. He myös matkustivat Atlantaan ja levyttivät muutaman kappaleen Columbialle huhtikuussa 1928. Columbia olisi halunnut Andersonilta lisää musiikkia, mutta ilman Dooleyta. Lojaalisuudesta opettajaansa kohtaan Anderson ei suostunut tähän.[1]

Kun Dr. Kerr jäi eläkkeelle vuonna 1945 Anderson asusteli Spartanburgissa ja piti musiikilliset kykynsä terässä pienen kitaran ja huuliharpun avulla. Hän myös esiintyi ”Big Chief Thundercould's Shown” mukana[2]. Anderson eläköityi vuonna 1957 terveysongelmien vuoksi.

Toukokuussa 1950 Anderson esiintyi Charlottevillessä Virginia State Fair -messuilla, joilla Paul Clayton äänitti hänen musiikkiaan. Nämä äänitteet ilmestyivät vuonna 1961 albumilla Rev. Gary Davis and Pink Anderson: American Street Songs, jonka B-puolella oli Reverend Gary Davisin vuonna 1956 äänitettyjä kappaleita. Anderson tapasi vuonna 1954 Charles ”Baby” Taten ja muodosti yhtyeen yhdessä huuliharpisti Keg Shorty Bellin ja pesulautaa soittaneen Charley ”Chilly Willy” Williamsin kanssa.[2] Vuonna 1961 sekä Andersonin vaimo, että Simmie Dooley kuolivat[1]. Näihin aikoihin Anderson soitteli satunnaisesti yhdessä Baby Taten kanssa Spartanburgissa, kun Sam Charters löysi ja äänitti hänen soittoaan[2]. Vuosina 1961–1963 Andersonilta ilmestyi kaikkiaan neljä albumia. Levytykset johtivat parempipalkkioisiin keikkoihin, kunnes sydäninfarkti vuonna 1964 pakotti Andersonin lopettamaan.

Andersonin poika Alvin ”Little Pink” Anderson (s. 1954) on myös bluesmuusikko[3].

Pink Anderson ja Pink Floyd[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syd Barrett keksi englantilaiselle progeyhtyeelle Pink Floydille sen nimen luettuaan Blind Boy Fullerin vuoden 1962 albumin kansitekstejä. Niissä luki Paul Oliverin kirjoittamana: "Curley Weaver and Fred McMullen, (...) Pink Anderson or Floyd Council - these were a few amongst the many blues singers that were to be heard in the rolling hills of the Piedmont, or meandering with the streams through the wooded valleys." eli nimi syntyi kahden bluesmiehen (Pink Anderson ja Floyd Council) nimien yhdistelmästä.

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • "Papa's About To Get Mad" / "Gonna Tip Out Tonight" - Pink Anderson and Simmie Dooley (äänitetty 14. huhtikuuta 1928) - Columbia 14336-D
  • "Every Day In The Week Blues" / "C.C. And O. Blues" - Pink Anderson and Simmie Dooley (äänitetty 14. huhtikuuta 1928) - Columbia 14400-D

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • American Street Songs - Rev. Gary Davis and Pink Anderson - Riverside RLP 12-611

(Carolina Street Ballads: "John Henry" - "Everyday In The Week" - "The Ship Titanic" - "Greasy Greens" - "Wreck Of The Old 97" - "I've Got Mine" - "He's In The Jailhouse Now") - Pink Anderson (äänitetty 29. toukokuuta 1950, Paul Clayton)

  • Pink Anderson: Vol. 1 Carolina Bluesman (1961) Prestige/Bluesville BV 1038

("My Baby Left Me This Morning" - "Baby, Please Don't Go" - "Mama Where Did You Stay Last Night" - "Big House Blues" - "Meet Me In The Bottom" - "Weeping Willow Blues" - "Baby I'm Going Away" - "Thousand Woman Blues" - "I Had My Fun" - "Every Day In The Week" - "Try Some Of That")

  • Pink Anderson: Carolina Medicine Show Hokum & Blues with Baby Tate (1962) Folkways Records FS 3588

("You Don't Know My Mind" - "That's No Way To Do" - "Weeping Willow Blues" - "Meet Me in The Bottom" - "I Got a Woman 'Cross Town" - "Greasy Greens" - "Boweevil" - "Chicken" - "He's In The Jailhouse Now" - "The Titanic" - "The Boys Of Your Uncle Sam" - "Baby Tate" - "See What You Done Done") (äänitetty Spartanburgissa, 1961-62, Samuel Charters)

  • Pink Anderson: Vol. 2 Medicine Show Man (1962)Prestige/Bluesville BV 1051 / OBCCD-587-2

("I Got Mine" - "Greasy Greens" - "I Got A Woman 'Way Cross Town" - "Travelin' Man" - "Ain't Nobody Home But Me" - "That's No Way To Do" - "In The Jailhouse Now" - "South Forest Boogie" - "Chicken" - "I'm Going To Walk Through the Streets Of...")

  • The Blues Of Pink Anderson: Ballad & Folksinger, Vol. 3 (1963) Prestige/Bluesville BV 1071 / OBCCD 577-1

("The Titanic" - "Boweevil" - "John Henry" - "Betty And Dupree" - "Sugar Babe" - "The Wreck Of The Old 97" - "I Will Fly Away" - "The Kaiser" - "In The Evening") [4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]