Blind Boy Fuller

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Fulton Allen eli Blind Boy Fuller (10. heinäkuuta 190713. helmikuuta 1941) oli yhdysvaltalainen blues-laulaja ja -kitaristi. Hän onnistui luomaan elämänsä kuuden viimeisen vuoden aikana lyhyen, mutta menestyksekkään uran, johon mahtuivat muiden muassa hitit "Rag Mama Rag", "Trucking My Blues Away" ja "Step It Up and Go". Usein häntä säesti huuliharpulla Sonny Terry.

Blind Boy Fuller syntyi ja kuoli Pohjois-Carolinassa. Hän oli yksi vanhempiensa Calvin Allenin ja Mary Jane Walkerin kymmenestä lapsesta Wadesborossa. Hänen elämästään on melko vähän varmaa tietoa (jopa syntymävuodesta on ollut eriäviä väittämiä), mutta poikana hänen tiedetään muuttaneen perheineen Rockinghamiin.

Blind Boy Fuller kärsi taiteilijanimensä mukaisesti näkövammasta. Hän ei tiettävästi ollut kuitenkaan synnynnäisesti sokea. Usein esitetään, että hänen näkökykynsä olisi alkanut heiketä vuonna 1926 silmään kohdistuneen vamman seurauksena, ja että parin vuoden kuluttua hän olisi ollut käytännössä täysin sokea; eräs legenda väittää, että kateellinen nainen – mahdollinen tyttöystävä tai entinen tyttöystävä – olisi aiheuttanut hänen sokeutensa myrkyllisillä kemikaaleilla.[1]

Fuller työskenteli pitkään muusikkona siellä, mistä sai töitä, ja sai arvostusta levyttävänä artistina vasta 1930-luvun puolestavälistä. Hänen terveydentilansa oli kuitenkin huono, ja vuonna 1940 hänelle suoritettiin munuaisleikkaus. Hän kuoli vain 33 vuoden ikäisenä Durhamissa ilmeisesti joko verenmyrkytykseen tai keuhkokuumeeseen. Hänet on haudattu Pohjois-Carolinan Grove Hill Cemeteryyn.

Fuller sai vuonna 2004 postuumisti paikan Blues Hall of Famessa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä muusikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.