Pikkutelkkä
| Pikkutelkkä | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Sorsalinnut Anseriformes |
| Heimo: | Sorsat Anatidae |
| Suku: | Telkät Bucephala |
| Laji: | albeola |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Bucephala albeola |
|
| Katso myös | |
Pikkutelkkä, aikaisemmalta nimeltään valkotelkkä[2] (Bucephala albeola) on pienikokoinen telkkien sukuun kuuluva vesilintu.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Linnun pituus on 32–39 senttiä. Juhlapukuinen koiras on helppo tuntea sen valkoisesta alapuolesta, mustasta selästä ja mustavalkoisesta päästä. Koiraan päässä on selkeä valkoinen alue, joka ulottuu silmistä niskaan[2]. Nokka on vaalea. Naaras muistuttaa pientä telkkänaarasta, mutta poskessa on valkoinen laikku. Pikkutelkkä on pienempi ja vaaleampi kuin kaksi muuta telkkälajia[2].
Vanhin amerikkalainen pikkutelkkäkoiras on ollut 15-vuotias ja naaras 12-vuotias.
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pikkutelkkä pesii Pohjois-Amerikan pohjoisosissa.[2] Se talvehtii Meksikonlahdella ja Yhdysvaltojen länsi- ja itärannikoilla. Pikkutelkkä harhautuu toisinaan Eurooppaan. Sitä tarhataan yleisesti, ja Suomessa tavattu pikkutelkkä on todennäköisesti tarhakarkulainen. Pikkutelkkä pesii pienillä järvillä ja lammilla, ja talvehtii merialueilla.
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pikkutelkän pesä on vanhassa kultatikan (Colaptes auratus) kolossa tai muussa puunkolossa. Munia on 6–11 ja naaras hautoo niitä 28–33 päivää. Naaras on erittäin pesäpaikkauskollinen palaten samaan pesäkoloon keväästä toiseen.
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pikkutelkkä sukeltaa pohjasta vesihyönteisiä ja nilviäisiä sekä jonkin verran myös siemeniä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Bucephala albeola IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 4.6.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 5. Sydän–Öljykala, s. 1849. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02059-5.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hottola, Petri 1988: Pikkutelkkä Bucephala albeola ensi kertaa Suomessa. - Lintumies 5.1988 s. 224-225. LYL.