Petrović-Njegoš

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Petrović-Njegošin suvun vaakuna.

Petrović-Njegoš on suku, joka hallitsi Montenegroa vuosina 1696–1916, ensin ruhtinaspiispoina (vladika) vuoteen 1852, sen jälkeen ruhtinaina (knjaz) vuoteen 1910 ja viimeksi kuninkaina. Suvun esi-isiä tunnetaan 1300-luvulta saakka.

Montenegro oli vuosina 1516–1851 ruhtinaspiispan hallitsema teokratia. Ruhtinaspiispa ei voinut selibaatin vuoksi hankkia lapsia, mutta hän sai nimetä seuraajansa omasta suvustaan. Käytännöksi muodostui aseman siirtyminen aina sedältä veljenpojalle. Petrović-Njegošin suvun ensimmäinen ruhtinaspiispa oli vuonna 1696 nimitetty Danilo Ščepćević.[1] Danilo II korotti vuonna 1852 Montenegron ruhtinaskunnaksi ja luopui samalla piispan kirkollisesta roolista ja selibaatista. Hänen seuraajansa Nikola I korotti Montenegron edelleen kuningaskunnaksi vuonna 1910. Hän joutui lähtemään maanpakoon ensimmäisen maailmansodan aikana vuonna 1916, kun keskusvaltojen armeijat miehittivät Montenegron. Sodan jälkeen Podgoricassa vuonna 1918 kokoontunut kansalliskokous julisti virallisesti Petrović-Njegošin suvun syrjäytetyksi valtaistuimelta ja päätti Montenegron liittämisestä osaksi uutta Jugoslavian valtiota.

Petrović-Njegošin suku eli koko Jugoslavian kuningaskunnan ja kommunistisen Jugoslavian ajan maanpaossa (tosin Mihail Petrović-Njegoš oleskeli vuosina 1947–1948 Jugoslaviassa) ja esiintyi Montenegron laillisina hallitsijoina. Vanhan Jugoslavian hajottua suvun päämies Nikola Petrović-Njegoš palasi 1990-luvulla Montenegroon ja esiintyi Montenegron itsenäisyyden palauttamisen tukijana, mikä toteutui vuonna 2006. Montenegron hallitus tunnusti vuonna 2011 entiselle hallitsijasuvulle virallisen aseman ”montenegrolaisen kulttuurin ja identiteetin ei-poliittisena edistäjänä”, mutta varsinaisesti monarkiaa ei ole maassa palautettu.

Suvun hallitsijat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Danilo I (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 27.5.2014.