Peter Sladey
Peter Alexander Sladey (23. marraskuuta 1892 Tampere – 18. huhtikuuta 1965) oli suomalainen jääkärimajuri. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri. Tulikasteensa hän sai Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajana Valkoisen armeijan jääkärijoukoissa.[1][2]
Perhe ja opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sladeyn vanhemmat olivat talonomistaja ja kauppias Peter Sladey ja Anna Aleksandra Kecklund. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Enny Sofia Rechardtin kanssa. Hän kävi viisi luokkaa Tampereella klassillista lyseota. Opintojaan hän jatkoi Tampereella teknillisen opiston sähköteknillisellä osastolla, mistä hän sai päästötodistuksen vuonna 1915. Sotilaskoulutusta hän sai kaasukurssilla Helsingissä vuonna 1924 ja sotilaspedagogisella kurssilla Hämeenlinnassa vuonna 1925.[1][2]
Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sladey liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 12. tammikuuta 1916, josta hänet siirrettiin myöhemmin pataljoonan tiedonanto-osastoon. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Schmardenissa sekä Aa-joella.[1][2]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sladey saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana varavääpeliksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi 5. Jääkärirykmentin 15. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Karjalankannaksella.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sladey siirrettiin sisällissodan jälkeen 5. elokuuta 1918 alkaen puhelinjoukkueen johtajaksi 2. Divisioonan tiedonanto-osastoon, josta hänet siirrettiin Kenttälennätinpataljoonaan ja nimitettiin 2. helmikuuta 1921 alkaen päälliköksi 2. komppaniaan. Kenttälennätinpataljoonassa hän siirtyi 1. lokakuuta 1924 alkaen aliupseerikoulun johtajaksi. Hän erosi armeijasta 8. maaliskuuta 1927 ja muutti siirtolaiseksi Kanadaan. Hän julkaisi vuonna 1926 kirjan Sähkö- ja puhelinoppi viestijoukkoja varten. Hänet on haudattu Egmontiin, Kanadaan.[1][2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
    |
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.