Paul van Suchtelen
Paul van Suchtelen (1788–1833) oli venäläinen sotilas. Hän oli 14-vuotias, kun hänet otettiin vuonna 1802 keisarin seurueseen. Hän oli Suomen sodassa 1808–1809 keisarin sivusadjutanttina, ja sodan päätyttyä hänet ylennettiin alikapteeniksi.[1] Hän osallistui Viaporin piiritykseen[2].
Van Suchtelen osallistui Napoleonia vastaan käytyihin sotiin, joiden päätteeksi hänet ylennettiin kenraalimajuriksi vuonna 1815. Samalla hänet määrättiin Venäjän armeijan keveiden ratsuväkiosastojen komentajaksi.[1]
Van Suchtelenille myönnettiin 1826 päämajoitusmestarin arvo, ja samalla hänet ylennettiin kenraaliluutnantiksi. Hänet korotettiin 31.5.1827 keisari Nikolai I:n kenraaliadjutantiksi. Persian ja Turkin vastaisissa sodissa 1827 - 1829 van Suchtelen toimi kenraali, kreivi I. F. Paskevitš-Erivanskin komentaman armeijan esikuntapäällikkönä. [1]
Hän toimi vuodesta 1830 Orenburgin kenraalikuvernöörinä Kaakkois-Venäjällä. Samalla hän oli Orenburgin erillisen armeijakunnan komentaja ja kuolemaansa saakka uralilaisten kasakkojen päällikkö.[1]
Hänen isänsä oli kenraali Jan Peter van Suchtelen[3].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Kenraalit, Kansallisbiografia viitattu 18.9.2012
- ↑ Jan Peter van Suchtelen, Suomenlinna (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1966, osa 8 p. 215
| ||||||||||||||
