Paul Kirilow
Paul Kirilow myöh. Kirilo (käytti Saksassa peitenimeä Karlsson), (17. syyskuuta 1893 Sääminki – 13. kesäkuuta 1934 Mäntyharju) oli suomalainen jääkärimajuri. Hänen vanhempansa olivat liikemies Wilhelm Kirilow ja Elisabeth Terichoff. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1924 Wera Martinoffin kanssa.[1][2]
Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirilow kirjoitti ylioppilaaksi Viipurin ruotsalaisesta lyseosta vuonna 1914 ja liittyi Viipurilaiseen osakuntaan. Hän teki opintomatkan Englantiin vuonna 1919 ja kävi Sotakorkeakoulun komentajakurssin vuonna 1926.[1][2]
Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirilow työskenteli Saksassa puutavara-alan harjoittelijana ennen liittymistään yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, jotka liittyivät Saksassa sotilaskoulutusta antavalle Pfadfinder-kurssille, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 8. maaliskuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 1. komppaniaan. Myöhemmin hänet sijoitettiin Kuninkaallisen, Preussin Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 6. marraskuuta 1915 alkaen pataljoonan 3. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Kirilow toimi noin vuoden päivät suomalaisena vääpelinä 3. komppaniassa.[1][2]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirilow saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana yliluutnantiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Merimatkalla hän sairastui ja oli Suomeen päästyään sairaana noin puolitoista kuukautta, jonka jälkeen hänet komennettiin toukokuun alkupäivinä sisällissotaa käyvään Suomen Valkoiseen armeijaan pataljoonan komentajaksi 2. Jääkärirykmentin 4. jääkäripataljoonaan 6. toukokuuta 1918 alkaen ja otti osaa sisällissodan taisteluihin Karjalankannaksella.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirilow toimi sisällissodan jälkeen komppanianpäällikkönä ja 2. pataljoonan komentajana edelleen 2. Jääkärirykmentissä, josta muodostettiin myöhemmin ensin Porin jalkaväkirykmentti 2 ja myöhemmin Savon jääkärirykmentti. Kirilow otti osaa Porajärven puolustukseen 29. maaliskuuta 1920 alkaen aina Porajärven luovutukseen saakka 11. maaliskuuta 1921. Hänet määrättiin 21. huhtikuuta 1921 talouspäälliköksi ja 17. kesäkuuta 1924 alkaen 3. pataljoonan komentajaksi. Hänet siirrettiin 31. toukokuuta 1927 alkaen Pohjois-Savon rykmentin 3:n ja 15. elokuuta 1928 alkaen 1. pataljoonan komentajaksi. Vuonna 1929 Kirilow vaihtoi sukunimensä Kiriloksi ja erosi armeijasta 19. helmikuuta 1929, jonka jälkeen hän toimi Savon työlaitoksen johtajana 7. tammikuuta 1929 alkaen. Hänet haudattiin Mäntyharjulle.[1][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
    |
|