Papyrusten huvila

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Papyrusten huvilasta löydetty pronssinen juoksijan patsas.

Papyrusten huvila (ital. Villa dei Papiri) on nimitys, jota käytetään erään suuren yksityisasunnon raunioista muinaisessa Herculaneumissa. Rakennus peittyi tuhkan ja hohkakiven alle Vesuviuksen purkautuessa vuonna 79. Rakennuksen nimi on peräisin siitä, että sen raunioista on löydetty suuri kirjasto, joka sisältää huomattavan määrän hiiltyneitä papyruksia.[1] Rakennus on papyrologian kannalta hyvin merkittävä.

Rakennus ja kaivaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huvilan omisti Julius Caesarin appi Lucius Calpurnius Piso Caesoninus. Rakennus oli koko Herculaneumin ja Pompejin alueen ylellisin. Se sijaitsi meren rannalla, sen pituus oli 245 metriä ja siinä oli neljä kerrosta. Siihen kuului uima-altaita, suihkulähteitä ja muita vesiaiheita.

Herculaneumin arkeologiset kaivaukset aloitettiin 1700-luvulla. Papyrusten huvilassa kaivauksia suoritti ensimmäisenä Karl Weber vuonna 1785. Samalla löydettiin rakennuksen papyrusrullia täynnä ollut kirjasto, joka oli oman aikansa mittapuulla huomattavan suuri. Kirjasto on ainoa antiikin ajalta nykyajalle ajalle säilynyt kirjasto.[1]

Rakennuksesta on löydetty myös suuri kokoelma yksityisomistuksessa olleita veistoksia – veistoksia oli 80, ja ne olivat huippulaatuista käsityötä.

Rakennuksesta on edelleen kaivamatta 2 800 m². On mahdollista, että rakennus sisältää myös toisen kirjaston, joka olisi ensimmäisen tavoin täynnä papyruskääröjä.[1]

Papyrukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Herculaneumin papyrukset

Papyrusten huvilan kirjastosta on tähän mennessä löydetty yhteensä noin 1 800 papyrusrullaa. Papyrukset ovat hiiltyneet läpikotaisin tulivuorenpurkausta seuranneessa kuumuudessa. Hiiltyneet rullat ovat myös niin hauraita, ettei niitä voi avata. Tästä huolimatta papyrukset ovat ainakin osittain luettavissa nykytekniikalla. Tekniikkaa niiden lukemiseksi kerroksittain röntgenkerroskuvantamismenetelmällä kehitetään edelleen.[1][2]

Monet kirjakääröistä olivat peräisin epikurolaiselta filosofilta Filodemokselta, Pison suojatilta. Piso oli korkeasti koulutettu mies, ja filosofien ja runoilijoiden hyväntekijä ja suojelija. On arveltu, että papyrusten joukossa saattaisi olla säilynyt jopa monia tähän asti kadoksissa olleita antiikin ajan teoksia, kuten esimerkiksi Aristoteleen dialogeja. Tällaisten tekstien löytyminen olisi erittäin merkittävä tapaus.[1]

Huvilasta löydettyjä papyruksia säilytetään Napolin kansalliskirjastossa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Torvinen, Pekka: Herculaneumin hiiltyneet papyrukset ovat ehkä luettavissa – Aristoteleen dialogit olisivat vuosisadan löytö Helsingin Sanomat. 21.1.2015. Viitattu 21.1.2015.
  2. Mocella, Vito & Brun, Emmanuel & Ferrero, Claudio & Delattre, Daniel: Revealing letters in rolled Herculaneum papyri by X-ray phase-contrast imaging. Nature Communications, 2015, 6. vsk. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Papyrusten huvila.