Papyrusten huvila

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Papyrusten huvilasta löydetty pronssinen juoksijan patsas

Papyrusten huvila (ital. Villa dei Papiri) on nimitys, jota käytetään erään suuren yksityisasunnon raunioista muinaisessa Herculaneumissa. Rakennus peittyi tuhkaan ja laavaan Vesuviuksen purkautuessa vuonna 79.

Rakennuksen omisti Julius Caesarin appi Lucius Calpurnius Piso Caesoninus. Karl Weberistä tuli vuonna 1785 ensimmäinen siellä kaivauksia suorittanut. Sen nimi tulee rakennukseen kuuluvasta aikakautensa mitalla suuresta kirjastosta, joka sisältää 1800 hiiltynyttä papyrusrullaa. Rakennus on papyrologian kannalta hyvin merkittävä.

Rakennus oli koko Herculaneumin ja Pompejin alueen ylellisin. Se sijaitsi meren rannalla, sen pituus oli 245 metriä ja siinä oli neljä kerrosta. Siihen kuului uima-altaita, suihkulähteitä ja muita vesiaiheita.

Monet kirjakääröistä olivat peräisin epikurolaiselta filosofilta Filodemokselta, Pison suojatilta. Piso oli korkeasti koulutettu mies, ja filosofien ja runoilijoiden hyväntekijä ja suojelija. Rakennuksessa oli myös suuri kokoelma yksityisomistuksessa olleita veistoksia – veistoksia oli 80, ja ne olivat huippulaatuista käsityötä.

Rakennuksesta on edelleen kaivamatta 2800 m². Talon sanotaan sisältävän toisenkin kirjaston, joka olisi myös täynnä papyruskääröjä.

On arveltu, että monia kadonneita teoksia, kuten Aristoteleen dialogeja, saattaisi olla säilynyt juuri kyseisessä kirjastossa. Vaikka papyrukset ovat hiiltyneet, ne ovat säilyneet ikään kuin ilmatiiviissä "kotelossa", ja saattavat olla luettavissa nykytekniikalla.

Huvilasta löydettyjä papyruksia säilytetään Napolin kansalliskirjastossa.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Papyrusten huvila.

Koordinaatit: 40°48′32″N, 14°20′37″E