Vesuviuksen tulivuorenpurkaus 79

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Historiallinen Vesuviuksen kartta vuodelta 1888. Pompeji kaakkoislaidassa.

Vesuviuksen purkaus Rooman aikoina vuonna 79 tuhosi Pompejin, Herculaneumin ja monia lähistön pikkukaupunkeja ja kyliä. Valtava räjähdysmäinen purkaus purki ulos 4 km3 vulkaanisia aineksia. Purkaus alkoi 24. elokuuta kello 10 valtavalla räjähdyksellä, joka hajotti ja sinkosi kilometrien korkeuteen laavatapin, joka esti tulivuoren kaasuja purkautumasta. Purkaus sinkosi ilmaan suuria hohkakiven lohkareita ja pyöreitä tennispallon kokoisia lapilleja. Hetkeä myöhemmin tuhkaa alkoi sataa ympäristöön. Tämän jälkeen maa järisi voimakkaasti ja rakennuksia sortui. Vesisade muutti Vesuviuksen rinteen vyöryväksi mutavelliksi ja kuuma lieju vyöryi tulivuoren rinnettä alas seuraavana päivänä. Lopulta laava virtasi tulivuoren rinnettä alas. Taivas pimeni tulivuoren ympärillä 2–3 päiväksi ja purkauspilvestä satoi lapilleja jopa 10 kilometrin säteellä.

Räjähdys säikytti monet Pompejin asukkaista pakoon sataman laivoihin ja pitkin eteläisiä teitä. Ruoka jäi pöydälle, kotieläimet paikoilleen, leivät uuniin kun ihmiset pakenivat pakokauhun vallassa. Noin 2 000 – 3 000 kuoli kuumaan tuhkaan ja myrkkykaasuihin kuten hiilidioksidiin sen tunkeutuessa kellareihin, joista ihmiset etsivät suojaa tuhkasateelta. Kaupunkiin satoi pian räjähdyksen jälkeen lapilleja ja kiviä metrin paksuudelta. Hetkeä myöhemmin tuhkaa satoi toinen metri, jota seurasi vielä maanjäristys. Kolmessa tunnissa kaupunki oli hautautunut 4–5 metriä syvän tuhka- ja hohkakivikerrostuman alle. Ihmiset hautautuivat elävältä maanjäristyksen sortamiin taloihin.

Kaiken kaikkiaan tuhkaa satoi Pompejiin 3–6 metriä. Vuoren huipulta alas laaksoon syöksyvä tuhkapilvi poltti ja hautasi alleen Pompeijin ja Herculaneumin sekä monien muiden pikkukaupunkien ihmisiä. Pompejiin satoi 3 metriä vulkaanista tuhkaa ja muita purkaustuotteita. Hercunaleum hautautui 15–30 metrin paksujen vulkaanisten kerrosten ja mutavirtojen alle, jotka syntyivät sateen huuhtoessa liejua tulivuoren rinteiltä. Myös laavaa virtasi kaupunkiin. Stabiae peittyi tuhkaan vasta seuraavana päivänä. Luoteistuuli kuljetti tuhkaa kaakkoon laajentaen tuhoja entisestään.

Purkausta ennakoivat voimakkaat maanjäristykset olivat alkaneet vuonna 62. Plinius nuoremman mukaan nämä järistykset eivät olleet vaarallisia, koska olivat tavallisia Campaniassa. 24. elokuuta 79 Plinius nuorempi näki puuta muistuttavan tuhkapilven nousevan 32 kilometrin korkeuteen. Purkaus jatkui 19 tuntia ja tappoi paikalla liikkuneen Plinius vanhemman ehkä myrkkykaasuihin. Ihmiset ja rakennukset hiiltyivät jopa 750 °C:n kuumuudessa. Purkauksen arvellaan tappaneen yhteensä ehkä 10 000 ihmistä.