Paolo Quagliati

Paolo Quagliatin muotokuva

Paolo Quagliati (1555 Chioggia – 16. marraskuuta 1628 Rooma) oli italialainen säveltäjä ja urkuri, joka loi uransa renessanssi- ja barokkimusiikkien kausien välisessä taitekohdassa.

Quagliati syntyi pienaatelistoon Chioggiassa ja lähti Roomaan noin 19-vuotiaana. Siellä hän vietti loppuelämänsä ajan. Quagliatin varhaisimmat julkaisut vuosilta 1583–1588 ovat maallisia, tyylillisesti kevyitä canzonettia. Hänen varhaisimmat tiedossa olevat hengelliset teoksensa ilmestyivät 1590-luvulla. Quagliati aloitti tässä vaiheessa pitkän ammattimaisen uransa Rooman eri kirkoissa urkurina ja maestro di cappellan ominaisuudessa. Vuonna 1594 Quagliatista tehtiin Rooman kansalainen.

Quagliatin vuoden 1606 madrigaalikomedia Il carro Fedeltà d'Amore oli libretistinsä Pietro Della Vallen mukaan ensimmäinen koskaan Roomassa kuultu musiikkiteatteriteos. Tälle väitteelle on kuitenkin vaikea saada vahvistusta. Vuonna 1608 Quagliati julkaisi ainoan madrigaalikirjansa. Sen hän omisti kardinaali Odoardo Farneselle ja suuntasi joko laulajien ryhmän tai pienen soitinryhmän säestämän solistin esitettäväksi. Vuoteen 1620 mennessä Quagliati oli päässyt Ludovisin suvun palvelukseen. Kun Alessandro Ludovisista tuli vuonna 1621 paavi Gregorius XV, sai Quagliati nimityksen hänen yksityiseksi kamariherrakseen. Niccolò Ludovisin mennessä naimisiin edesmenneen säveltäjä Carlo Gesualdon Isabella-tyttären kanssa vuonna 1623 Quagliati laati tilaisuutta varten kunnianhimoisimman kokoelmansa, La sfera armoniosan. Se koostuu 25:sta eri tyylilajeissa laaditusta maallisesta kappaleesta, joista osa oli laadittu vuoden 1608 kokoelman osien pohjalta. Suurin osa La sfera armoniosan kappaleista laadittiin lauluäänille, joita oli yhdestä kolmeen, ja concertato-osan soittaneelle viululle. Kuollessaan noin 73-vuotiaana Quagliati oli yksi Italian alueen kunnioitetuimmista muusikoista.

Quagliatin musiikissa melodinen tyyli on yleensä suoraviivainen, ja harmoniat ovat suhteellisen yksinkertaisia. Siten hän eroaa tyyliltään ratkaisevasti Carlo Gesualdosta. Quagliatilta säilyneen musiikin määrä on vähäinen, mutta säilyneessä tuotannossa huomattava osa on hengellisillä teoksilla. Nekin ovat jääneet heikosti tunnetuiksi. Quagliatin elinaikainen maine ei säilynytkään pitkään hänen kuolemansa jälkeen. Hänen urkusävellyksensä Ricercare e canzoni (1601) luultiin pitkään kadonneen, mutta se onkin säilynyt yksittäisenä kopiona.

Aiheesta muualla

• IMSLP: nuotteja