Paasivuoren puistikko
Paasivuoren puistikko, Paasipuisto, aiemmin Sirkuspuisto[1] (ruots. Paasivuoriskvären) on pieni suorakaiteen muotoinen puisto Helsingin Siltasaaressa. Sitä rajaavat yhdeltä sivulta Saariniemenkatu ja kolmelta sivulta Paasivuorenkatu. Puisto on muutoin joka puolelta korkeiden kerrostalojen ympäröimä, paitsi sieltä avautuu näkymä Hakaniementorille itäpäädystä.
Puiston vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saariniemenkadulta Siltasaarenkadulle johtava Sirkuskatu nimettiin vuonna 1938 Paasivuorenkaduksi huomionosoituksena edellisenä vuonna kuolleelle helsinkiläiselle ammattiyhdistyspioneerille, kaupunginvaltuutetulle ja kansanedustajalle Matti Paasivuorelle.[2] Entisestä Sirkustorista tuli Paasivuoren puistikko.[3]
Paasivuoren puistikko peruskorjattiin 1990-luvun lopussa ja se valittiin Vuoden ympäristörakenteeksi vuonna 2000. Kilpailun tuomariston mielestä kokonaisuudessa on yhdistetty sopusointuisesti kasvillisuus ja luonnonkivi.[4] Korjauksen yhteydessä puistoon tehtiin tuntemattomaksi jääneen henkilön ideoima[5] ympäristötaideteos Punainen viiva, kulkuväylälle upotettu punaisesta graniitista tehty murtoviiva, joka symboloi äänioikeuden käyttöä, ”punaisen viivan vetämistä”. Korjaussuunnitelman tekivät Kaija Uusitalo ja Matti Ventola Maisema ja Ympäristö Oy:stä.[6]
Puisto on aidattu metalliaidalla ja sen läpi johtavat kulkuväylät ovat osin hiekkapintaisia, osin päällystetty nupukivin. Nurmialueet on rajattu nupukivillä, joista on tehty myös pintavesikourut. Puiston etelälaidan puut ovat lehmuksia.[7] Perennojen ja pensaiden istutusalueet on rajattu graniittisin reunakivin ja matalalla metallisella suoja-aidalla. Teräksiset puistonpenkit ja pollarivalaisimet ovat punaiset, punaista on myös aidan yksityiskohdissa.
Kukkaistutukset ovat puiston keskellä olevan patsaan graniittijalustan ympärillä. Kuvanveistäjä Johannes Haapasalon pronssiveistos Nyrkkeilijät paljastettiin 1932.[8] Puistikkoon näkyy myös viereisten rakennusten julkisivuihin kiinnitettyä taidetta: Saariniemenkatu 6 pääsisäänkäynnin yläpuolella on Kimmo Pyykön reliefi Vuorovaikutus vuodelta 1978[9] ja Paasivuorenkatu 3 julkisivussa on Pyykön reliefi Rinnakkaiselo, joka on paljastettu kolme vuotta myöhemmin.[10]
Ympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puiston ympäristön rakennukset liittyvät tai ovat liittyneet työväenliikkeeseen:
- pohjoissivulla jugendtyylinen Helsingin työväentalo, jonka laajennusosa (arkkitehti Karl Lindahl, 1925, Paasivuorenkatu 5A)[11] on puiston puolella.[12] Sen jatkoksi valmistui Työväenyhdistyksen rakennuttama toimistorakennus (Heikki Sysimetsä, 1956, Paasivuorenkatu 5).[3]
- koilliskulmassa entinen Suomen Työväen Säästöpankin pääkonttori Paasitalo (Martti Välikangas, 1958, Siltasaarenkatu 12).[13]
- Kahden viimeksimainitun välissä oli ennen niin sanottu Työmiehen talo, jossa toimi yli 70 vuoden ajan Työmiehen ja Suomen Sosialidemokraatin toimitus. Talo purettiin 1970-luvun lopussa STS:n pääkonttorin laajennuksen (arkkitehti Kosti Kuronen, 1981, Paasivuorenkatu 3) tieltä.[14][15]
- Kaakkoiskulmassa Osuusliike Elannon kiinteistö (Siltasaarenkatu 8–10), jossa toimi sittemmin Hakaniemen Sokos. Sen vieressä on eräiden suurten ammattiliittojen (muun muassa Paperiliitto, PAM) toimitalo (1980, Paasivuorenkatu 4–6). [16]
- puiston lounaiskumassa on Työväen Opintorahasto -säätiön rakennuttama asuintalo (Martti Välikangas, 1955, Paasivuorenkatu 8).[3]
- länsipäädyssä SDP:n puoluetoimiston entinen talo (arkkitehdit Kontio, Räisänen ja Kilpiä, 1979, Saariniemenkatu 6). Tämän talon paikalta purettiin talo, jossa oli Mika Waltarin synnyinkoti.[3] Talon seinässä on Waltarin muistolaatta.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maunu Ihalainen: Punaisella viivalla, s. 131–148. luku: Puolueen talot. Kellastupa, 2007. ISBN 978-952-99446-5-1.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ihalainen, s. 137
- ↑ Kaarninen, Pekka: Paasivuori, Matti (1866 - 1937) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen artikkeli). 6.9.2001. Suomalaisen kirjallisuuden Seura. Viitattu 8.6.2014.
- ↑ a b c d Lybeck, Kajsa: Siltasaaren asumisen historia ja tulevaisuuden näkymät (Julkaistu RY Rakennettu ympäristö -lehdessä nro 2/2009) Rakennustieto.fi. 2009. Rakennustieto-lehdet. Arkistoitu 14.7.2014. Viitattu 8.6.2014.
- ↑ Paasivuoren puisto (arkistolinkki Rakennustaito-lehdestä nro 8) 2000. Rakennustieto-lehdet. Arkistoitu 24.5.2012. Viitattu 8.6.2014.
- ↑ Ihalainen, s. 147
- ↑ Paasivuoren puistikon taideteos Helsingin kaupunginkirjasto. Arkistoitu 14.7.2014. Viitattu 8.6.2014. ()
- ↑ Hosiaisluoma, Väinö: Puiden jäkälät Helsingin kantakaupungin ilmanlaadun kuvaajina vuonna 2000, s. 28. Julkaisu 14/2001. Helsingin kaupunki, ympäristökeskus, 2001. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 8.6.2014). (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Johannes Haapasalo: Nyrkkeilijät Helsingin kaupunki, taidemuseo. Arkistoitu 17.12.2005. Viitattu 8.6.2014.
- ↑ Kimmo Pyykkö: Vuorovaikutus Helsingin kaupunki, taidemuseo. Arkistoitu 1.10.2015. Viitattu 8.6.2014.
- ↑ Kimmo Pyykkö: Rinnakkaiselo- reliefi Helsingin kaupunki, taidemuseo. Arkistoitu 31.10.2015. Viitattu 8.6.2014.
- ↑ Historia Paasitorni.fi. Helsingin Työväenyhdistys ry. Viitattu 8.6.2014.
- ↑ Historiallinen selvitys II: Säästöpankinranta 1909 (PDF) Helsingin kaupunki. Arkistoitu 14.7.2014. Viitattu 8.6.2014.
- ↑ STS-pankki-museo: Vuodet 1949–1958 Palkansaajasäätiö. Arkistoitu 12.12.2013. Viitattu 8.6.2014.
- ↑ Antti Manninen: Puretut talot: 100 tarinaa Helsingistä. Helsingin Sanomat 2004.
- ↑ Paasivuorenkatu 3, Helsinki Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen. Arkistoitu 10.3.2010. Viitattu 8.6.2014.
- ↑ Hakaniemen ”paraatipaikka” pannaan uuteen uskoon – näin suuri hanke etenee Talouselämä 18.12.2019. Viitattu 4.8.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Paasivuoren puistikko Wikimedia Commonsissa
