PEP
PEP (englanninkielisistä sanoista Post-Exposure Propylaxis, suom. altistuksen jälkeinen estohoito) on HIV:n jälkiehkäisyyn tarkoitettu lääke. Sitä käytetään henkilön jouduttua suureen vaaraan altistua HIV:lle. Lääkitys on aloitettava 72 tunnin sisällä altistumisesta. Lääkityksen kesto on neljä viikkoa. PEP-lääkitys ei kuitenkaan estä kaikkia tartuntoja.[1][2]
Käyttö selkeässä HIV-tartunnan riskissä olevalle 72 tunnin sisällä perustuu Maailman terveysjärjestön suositukseen vuodelta 2014. Ennen lääkityksen antamista on suoritettava HIV-testi, jolla selvitetään, onko henkilöllä jo ennestään HIV:tä. Lääkitystä suositellaan Suomessa tilanteissa, joissa emätin- tai anaaliseksin yhteydessä ei ole käytetty kondomia tai se on hajonnut ja kun seksikumppanina on tällaisessa tilanteessa ollut HIV-positiivinen henkilö, jolla ei ole toimivaksi todettua HIV-lääkitystä tai HIV-statukselta tuntematon henkilö, joka on seksityöntekijä, Saharan eteläpuoleisesta Afrikasta, ulkomaalainen huumeidenkäyttäjä tai kun on harrastettu miesten välistä anaaliseksiä. Sitä vastoin, jos kondomia on käytetty oikein tai jos on harrastettu suuseksiä, PEP-lääkitystä ei pidetä välttämättömänä. Tällöinkin HIV-testin ottaminen on suositeltavaa.[1][2]
Tapauskohtaista harkintaa käytetään tilanteissa, joissa mahdollinen tartunta on tapahtunut pistoksen kautta. Tällöin PEP-lääkitystä suositellaan, jos neulaa on käyttänyt HIV-positiivinen henkilö, jolla ei ole toimivaksi todettua HIV-lääkitystä ja aikaero neulankäytössä tämän henkilön ja PEP-lääkitystä hakevan potilaan välillä oli alle kuusi tuntia. Tällöin hoito on aloitetettava saman 72 tunnin sisällä.[1]
Lääkäri määrää Suomessa PEP-lääkityksen aloittamisesta. Pääsääntöisesti käytettävä lääkitys Suomessa on tenofoviiridisoproksiilin ja emtrisitabiinin sekä raltegraviirin yhdistelmä. Lisäksi voidaan käyttää tsidovudiinin ja lamivudiinin sekä raltegraviirin yhdistelmää, jos nopeasti pilaantuvaa tenofoviiridisoproksiilin ja emtrisitabiinin yhdistelmää ei ole saatavilla hoitavassa sairaalassa.[1] Suomessa PEP-lääkkeitä on saatavilla lähinnä vain sairaala-apteekeissa, joten tavallisesta apteekista sitä ei ole mahdollista saada 72 tunnin aikarajan sisällä. Joissakin maissa, muun muassa Thaimaassa lääkityksen voi saada lääkärin reseptillä yksityisistä sairaaloista.[2]
HIV-tartunnan hoitoon tarkoitettu PEP-lääkitys ei suojaa muilta sairauksilta eikä myöskään estä raskautta.[1]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- PrEP (altistusta edeltävä estohoito)