Oulun ilmatorjuntapatteristo
Oulun Ilmatorjuntapatteristo (OulItPsto) oli Oulussa vuosina 1980–1989 toiminut Suomen puolustusvoimien joukko-osasto. Patteristo lakkautettiin itsenäisenä joukko-osastona vuoden 1988 lopussa ja se siirtyi Rovaniemelle Lapin Ilmatorjuntarykmenttin joukkoyksiköksi vuonna 1989. Tampereen ilmatorjuntapatteristo muutettiin 1. syyskuuta 1980 Oulun ilmatorjuntapatteristoksi. Sen kokoonpanoon lisättiin kuitenkin 1981 esikuntapatteri, jolloin patteriston vastuulle siirrettiin koko Oulun varuskunnan huolto-, vartiointi- ja hoitovastuu.[1].
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tampereen Ilmatorjuntapatteristo saapui Kangasalan Vatialasta Ilkon varuskunnasta[2] Oulun kasarmialueelle 29. elokuuta 1980, jolloin sen vahvuus oli kaksitoista upseeria, kolme sotilasteknikkoa, 28 toimiupseeria, viisi siviilityöntekijää ja 218 varusmiestä. Täten Ouluun siirtyi kaikkiaan 266 henkeä. Tulo- ja nimenmuutostilaisuus järjestettiin vain pari päivää myöhemmin 1. syyskuuta, jolloin patteriston uudeksi nimeksi tuli Oulun ilmatorjuntapatteristo.[3]
Ilmatorjunnan tarkastaja piti patteristossa koulutustarkastuksen vuonna 1985, jolloin hän totesi sen osallistuneen simulaattoreiden ja ajoneuvolavetin kehittämiseen. Lisäksi todettiin varusmieskoulutuksessa tapahtunut selkeä parannus. Syyskuussa 1986 komentaja sai tiedon suunnitellusta siirrosta Rovaniemelle.[4]
1990-luvun alussa patteristoon kuuluivat 1. ja 2. KvItPtrit eli siis toisin sanoen, vielä silloin motorisoimattomat, tutkaohjaamattomat 23 mm Sergei -ilmatorjuntakanuunat mallia 23 Itk 61. Toinen pattereista oli vuorotellen niin sanottu alokkaiten tykkipatteri. Patteriston päällikön sotilasarvo oli joko majuri taikka everstiluutnantti. Tykkipatterin päällikön arvo oli yliluutnantti taikka kapteeni.
Puolustusvoimauudistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 2014 loppuun mennessä lakkasi Oulun Ilmatorjuntapatteristo lakkasi käytännössä olemasta. Se oli yhdessä Rovaniemen Ilmatorjuntapatteriston kanssa, muodostanut Lapin Ilmatorjuntarykmentin. Uudistus muokkasi kokoonpanoa enemmän maavoimien painopistesuunnan muotoiseksi yhdisteltyine prikaateineen, jolloin yhteistyötä muiden maavoimien joukkojen kesken tiivistettiin.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Villanen, Auvo: Vatialan 30 vuotta Tampereen ilmatorjuntapatteriston historiikki. Kangasala: , 1980. ISBN 951-99263-4-8.
- Rajala, Kimmo: Oulun varuskunta muuttuvassa puolustussuunnittelussa (1980-2000). Oulu varuskuntakaupunkina, 2005. Oulu: Pohjan Prikaatin Kilta ry. ISBN 952-91-8656-8.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Villanen, Auvo s. 132
- ↑ http://www.lentovarikonkilta.fi/muistolaatta-vatiala.php (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Rajala, Kimmo s. 242
- ↑ Rajala, Kimmo s. 242–243