Otelo Saraiva de Carvalho

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Otelo Saraiva de Carvalho vuonna 1976.

Otelo Nuno Romão Saraiva de Carvalho[1] (31. elokuuta 1936 Lourenço Marques (nyk. Maputo), Portugalin Mosambik25. heinäkuuta 2021 Lissabon)[2][3][4] oli portugalilainen everstiluutnantti ja vasemmistolainen poliitikko. Hänellä oli keskeinen osa vuoden 1974 neilikkavallankumouksessa, joka päätti vuosikymmeniä jatkuneen oikeistodiktatuurin. Hänet tunnetaan Portugalissa nimellä Otelo.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saraiva de Carvalho syntyi Mosambikissa postivirkamiehen poikana.[5] Hän aloitti sotilasuransa vuonna 1955 ja palveli Portugalin siirtomaissa. Hän sai kapteenin sotilasarvon.[3] Hän oli niin sanotun asevoimien liikkeen (MFA) johdolla toteutetun vuoden 1974 neilikkavallankumouksen pääsuunnittelija.[6] Vallankumouksen jälkeen Saraiva de Carvalho ylennettiin prikaatikenraaliksi ja hänet nimitettiin uusien Copcon-turvallisuusjoukkojen johtoon sekä Portugalia hallinneen vallankumousneuvoston jäseneksi. Kesän 1975 kriisin aikana hän muodosti yhdessä presidentti Francisco da Costa Gomesin ja pääministeri Vasco Gonçalvesin kanssa asevoimia hallinneen triumviraatin. Hänestä povattiin jopa maansa tulevaa johtajaa. Kun Gonçalvesin seuraajan José Pinheiro de Azevedon hallitus ja vallankumousneuvosto pian kääntyivät vasemmistoa vastaan, Saraiva de Carvalho asettui marraskuussa 1975 johtamaan nopeasti kukistettua sotilaskapinaa. Sen jälkeen hänet erotettiin ja alennettiin majuriksi. Copcon lakkautettiin.[5][3]

Saraiva de Carvalho vangittiin tammikuun 1976 lopussa edellisvuoden vallankaappausyrityksestä epäiltynä, mutta hänet vapautettiin jo viiden viikon kuluttua kotiarestiin.[7] Hän asettui ehdolle vuoden 1976 presidentinvaaleissa, joissa hänen ehdokkuuttaan tuki neljä pientä äärivasemmistolaista puoluetta: Movimento de Esquerda Socialista (MES), União Democrática Popular (UDP), Frente Socialista Popular (FSP) ja Partido Revolucionário do Proletariado (PRP).[8] Saraiva de Carvalho sai vaaleissa vajaat 17 % äänistä ja sijoittui toiseksi.[9] Hän oli ehdolla myös vuoden 1980 presidentinvaaleissa.[3] Samana vuonna hän perusti Força de Unidade Popular -nimisen vasemmistopuolueen.[6]

Saraiva de Carvalho vangittiin kesäkuussa 1984, ja häntä syytettiin 18 ihmistä murhanneen äärivasemmistolaisen FP-25-terroristijärjestön johtamisesta. Hän sai toukokuussa 1987 viidentoista vuoden vankeustuomion, jota myöhemmin vielä pidennettiin kolmella vuodella.[10] Saraiva de Carvalhon mukaan FP-25 oli soluttanut hänen puolueensa hänen tietämättään. Oikeudenkäyntiä pidettiin poliittisena ja muun muassa Portugalin presidentti António dos Santos Ramalho Eanes ja Ranskan presidentti François Mitterrand vetosivat hänen vapauttamisensa puolesta.[6] Portugalin korkein oikeus kumosi tuomion vuonna 1989 oikeudenkäyntiin liittyneiden epäselvyyksien vuoksi, jolloin Saraiva de Carvalho ja 28 muuta tuomittua vapautui.[10] Tapausta käsiteltiin uudelleen vuonna 1999.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Biografia de Otelo Saraiva de Carvalho (portugaliksi) RTP. Viitattu 28.12.2019.
  2. Revolution strategist dies at age 84 25.7.2021. The Portugal News. Viitattu 25.7.2021. (englanniksi)
  3. a b c d M. Ruiza, T. Fernández & E. Tamaro: Otelo Saraiva de Carvalho (espanjaksi) Biografías y Vidas (2004). Viitattu 28.12.2019.
  4. Maria Muilu: Portugalin neilikka­vallan­kumouksen johtaja Otelo on kuollut Helsingin Sanomat 25.7.2021. Viitattu 1.8.2021.
  5. a b Otelon tähti alas taivaalta (vain tilaajille) Helsingin Sanomat 29.11.1975, s. 22, HS Aikakone. Viitattu 28.12.2019.
  6. a b c d Eduardo Goncalves: Portuguese hero to face terror charges The Guardian 12.12.1999. Viitattu 28.12.2019.
  7. Carvalho vapautettiin tutkimusten ajaksi (vain tilaajille) Helsingin Sanomat 5.3.1976, s. 24, HS Aikakone. Viitattu 29.12.2019.
  8. Eanes aikoo päihittää muut kolme (vain tilaajille) Helsingin Sanomat 25.6.1976, s. 20, HS Aikakone. Viitattu 29.12.2019.
  9. Eanes voitti ylivoimaisesti (vain tilaajille) Helsingin Sanomat 29.6.1976, s. 16, HS Aikakone. Viitattu 29.12.2019.
  10. a b Hero of Lisbon Revolt Is Freed From Prison (englanniksi) The New York Times 18.5.1989. Viitattu 28.12.2019.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]