Osuuslaji

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Osuuslaji tarkoittaa sijoitusrahaston tietyn tyyppisiä osuuksia.

Sijoitusrahastoilla voi olla erityyppisiä osuuksia, tyypillisimmin tuotto- ja kasvuosuuksia. Monissa rahastoissa on myös osuuslajeja, jotka on suunnattu tietyn tyyppisille sijoittajille, kuten omat lajinsa instituutioille ja kuluttaja-asiakkaille. Osuuslajeilla voi olla eri minimimerkintäsumma ja palkkiorakenne. Lisäksi osuuslaji voi olla pörssikaupankäynnin kohteena (ETF-rahastojen osuudet).

Tuotto- ja kasvuosuuksien vertailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuotto-osuuksista maksetaan voitto-osuus käteisenä osuudenomistajien pankkitileille. Maksu tapahtuu Suomessa yleensä vuosittain, mutta se voi tapahtua myös vuosineljänneksittäin tai kuukausittain. Voitto-osuuden suuruus riippuu tavallisesti rahaston arvonkehityksestä. Voitto-osuus voi myös vastata esimerkiksi rahastoon tulleita osinkotuloja siitä riippumatta, onko osuuden arvo noussut vai laskenut. Voitto-osuus verotetaan Suomessa pääomatuloverona tai yhteisöverona sinä vuonna, kun voitto on maksettu.

Kasvuosuuksista voitto-osuutta ei makseta. Saadut voitot sijoitetaan uudelleen. Mahdollinen luovutusvoitto realisoituu verotuksessa vasta sitten, kun omistaja luopuu osuuksistaan voitolla. Jos sijoituksesta luopuu tappiolla, veroa ei Suomen verotuksessa jää maksettavaksi lainkaan; sen sijaan syntyy verotuksessa vähennyskelpoinen luovutustappio.

Kasvuosuuksien edut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasvuosuuksien etu on verotuksellinen: Veronmaksu lykkääntyy tulevaisuuteen ja toistaiseksi säästetty vero on sijoitettuna sijoituskohteeseen. Etu voi olla merkittävä, varsinkin pitkäaikaiselle sijoittajalle, kunhan verotus ei kiristy.[1]

Kasvuosuuksien eduksi voidaan lukea myös se, että sijoituksesta peritään veroa vain, jos sijoitus realisoidaan voitolla ja syntyy luovutusvoitto. Tuotto-osuuksien omistajaa verotetaan voitto-osuuksista vuosittain siitä riippumatta, onko sijoitus voitollinen vai tappiollinen. Tuotto-osuuksien omistaja voi siis joutua maksamaan veroa tappiota tuottavasta sijoituksesta, kun taas kasvuosuuksien omistajalle näin ei käy.

Tuotto-osuuksien edut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuotto-osuuksien etu on se, että niistä saa rahaa käyttöönsä tarvitsematta lunastaa osuuksia. Etu on suomalaisen yksityissijoittajan näkökulmasta vähäinen, koska kasvuosuuksista saa saman rahan käyttöönsä yksinkertaisesti lunastamalla voitto-osuutta vastaavan määrän kasvuosuuksia pois.

Lisäetuna tuotto-osuuksien omistaja säästää rahaston lunastuspalkkiossa. Koska ulosmaksetut voitot vähennetään tuotto-osuuden arvosta, pienenevät lunastussumma ja lunastuspalkkio samassa suhteessa. Kasvuosuuksissa lunastuspalkkio peritään aikanaan myös osuuden arvoon kertyneitä voittoja vastaavasta summasta.

Tuotto-osuuksia hankkivat erityisesti yhteisösijoittajat kuten säätiöt, jotka tarvitsevat säännöllistä tuloa. Tuotto-osuus voi sopia esimerkiksi sellaiselle säännöllistä vuosituottoa tarvitsevalle säätiölle, jonka säännöt eivät salli pääoman vähentämistä osuuksia lunastamalla.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Simola, Ulla: Rahaston kasvuosuus tarjoaa veroedun (Arkistoitu – Internet Archive) Taloustaito 1.8.2012
  2. Kasvu- vai tuotto-osuus (Arkistoitu – Internet Archive) Seligson & Co Oyj, viitattu 23.1.2015