Osaviljelijä
Osaviljelijä oli aiemmin Suomessa henkilö, joka viljeli sopimuksella toisen omistamaa maatilaa. Kyseessä oli eräänlainen vuokrasopimus.
Sopimuksen sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Talonomistaja, joka ei itse halunnut viljellä tilaansa, saattoi antaa sen viljeltäväksi toiselle henkilölle osuutta vastaan talon tuloista. Tavanomainen korvaus oli sellainen, että osaviljelijä suoritti talonomistajalle vuokrana puolet sadosta luonnossa eli tavarasuorituksena. Vuokrasuhteen luonnetta säänteli yleensä maan tapa, koska kirjoitettua lainsäädäntöä ei ollut. Tämä merkitsi sitä, että osaviljelystä sovittaessa oli tarkasti määriteltävä kaikki talon asukkuutta koskevat ehdot.[1]
Sopimusosapuolten velvollisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ellei toisin ollut sovittu, osaviljelijän velvollisuutena oli täyttää kaikki ne tehtävät, jotka kuuluivat maan säännölliseen viljelemiseen ja maatilan tarpeelliseen kunnossapitoon, mutta siementen ja rakennusaineiden hankkiminen ja toimittaminen kuului puolestaan omistajan tehtäviin. Tilan uudisrakennukset eivät kuuluneet osaviljelijälle, paitsi jos tästä oli sovittu.[1]
Tilan menoista tuli omistajan suorittaa rahamaksut, mutta osaviljelijän tuli suorittaa se, mikä voitiin maksaa työllä. Sellaiset erät, jotka oli suoritettava luonnossa eli tavarana, kuuluivat puoliksi kummallekin osapuolelle. Rehu, lanta ja muut tarveaineet oli käytettävä tilalla eikä kumpikaan osapuoli saanut viedä niitä pois ilman toisen lupaa.[1]
Sopimuksen päättyessä osaviljelijän tuli jättää talo yhtä hyvässä kunnossa kuin hän otti sen vastaan sopimuksen alkaessa. Olosuhteiden selvittämistä varten pidettiin säännöllinen tulo- ja lähtökatselmus.[1]