O tempora, o mores
O tempora, o mores (suom. Oi aikoja, oi tapoja) on kuuluisa latinankielinen huudahdus, joka esiintyi useita kertoja Ciceron puheissa.[1] Tunnetuin kerta oli Ciceron puhuessa Catilinan salaliittoa vastaan (In Catilinam 1,1).[2][3] Cicero piti Rooman senaatille neljä puhetta, jotka paljastivat vehkeilyn.[4]
Puheensa alussa Cicero valittaa ensin oman aikansa kataluutta ja rappiota. Hän on turhautunut siitä, että huolimatta kaikista todisteista Catilinaa vastaan, joka puuhasi kaataakseen Rooman hallinnon ja salamurhatakseen Ciceron, ja huolimatta siitä, että senaatti oli antanut päätöksensä Senatus consultum ultimum, Catilinaa ei vielä ollut vangittu. Cicero jatkaa puhetta ja kuvaa Rooman historian eri vaiheita, joissa konsulit olivat tuominneet salaliittolaisia kuolemaan pienempienkin todisteiden varassa.[3] Puheen aloitus on yhtä kuuluisa kuin puhetta huipentava päivittely: "Milloin, oi Catilina, aiot lakata koettelemasta kärsivällisyyttämme?" (lat. Quo usque tandem abutere, Catilina, patientia nostra?). [3]
Puheet johtivat siihen, että salaliittolaiset vangittiin ja teloitettiin kuristamalla, kuten tapa oli. Catilina pakeni joukkojensa luo Fiesoleen, missä hänet surmattiin vuonna 62 eaa. On arveltu, että Cicero liioitteli salaliiton vaarallisuutta ja omaa osuuttaan sen paljastamisessa.[4]
Huudahdusta "voi aikoja, voi tapoja!" käytetään nykyajan tapoja ja ilmiöitä päiviteltäessä, usein ironiseen sävyyn.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Castrén, Paavo: Uusi antiikin historia. Otava, 2011. ISBN 978-951-1-21594-3.
- Pitkäranta, Reijo: Suomi-latina-suomi-sanakirja. Wsoy, 2002.
