Norma (ooppera)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lavastusehdotus oopperaan Norma, säilytyspaikka Museo Belliniano.

Norma on Vincenzo Bellinin kaksinäytöksinen ooppera, jonka libreton kirjoitti Felice Romani Alexandre Soumet'n romaanin Norma, ossia L'infanticidio perusteella. Teos sai ensi-iltansa Milanon Teatro alla Scala -oopperatalossa 26. joulukuuta 1831. Ooppera on yksi hienoimmista ja merkittävimmistä italialaisen bel canto -tradition tuotteista.

Teoksesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norman roolia pidetään yhtenä vaikeimmista sopraanolle kirjoitetuista oopperakirjallisuuden rooleista. Bellini kirjoitti roolin laulajatar Giuditta Pastaa varten, jolle hän myös kirjoitti Aminan roolin oopperassa La Sonnambula. Melko harvat 1900-luvun sopraanot kykenivät selviytymään vaikeasta Norman roolista. Tunnetuimpina sopraanoista Rosa Ponselle, Maria Callas, Joan Sutherland ja Montserrat Caballé ovat antaneet tulkintansa roolille, joka vaatii samalla kertaa suurta lyyrisen laulun tekniikkaa, traagista lauluääntä ja näyttämöllisiä avuja. Nykyisin armenialainen sopraano Hasmik Papian on yksi Norman roolin parhaista tulkitsijoista. Tähän joukkoon on luettava myös amerikkalainen sopraano June Anderson

Oopperan tunnetuin osa ja kohtaus lienee Norman aaria Casta Diva, jota voidaan pitää myös yhtenä lyyrisen oopperan tunnetuimmista aarioista.

Lyhyt synopsis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oopperan tapahtuma-aika ja -paikka on Rooman valloittama Gallia. Tapahtumat kertovat roomalaisen prokonsulin rakkaussuhteesta Normaan, hänen aiempaan rakastettuunsa sekä nuoreen Adalgisaan. Tähän suhdesekamelskaan liittyy myös kelttien kapina miehittäjää vastaan, ja kapinan johtaja on Norman isä Oroveso.

Norma, joka on druidien temppelin ylipapitar, on rikkonut siveyslupauksensa ja saanut kaksi lasta prokonsuli Pollionen kanssa. Norma huomaa, että Pollione on rakastunut nuoreen papittareen, Norman ystävättäreen Adalgisaan. Norma yrittää saada Pollionen jättämään neidon ja palamaan luokseen, mutta turhaan. Norma tunnustaa nyt julkisesti tekonsa ja hänet tuomitaan kuolemaan. Myös Pollione saa rangaistuksen, koska on seurannut Adalgisaa temppeliin, ja yhdessä Norman kanssa he nousevat polttoroviolle.

Roolit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pollione, Rooman prokonsuli (tenori)
  • Oroveso, druidien päällikkö ja Norman isä (basso)
  • Norma, druidien temppelin ylipapitar (sopraano)
  • Adalgisa, Nuori neitsyt (sopraano)
  • Clotilda, Norman uskottu (sopraano)
  • Flavius, roomalainen sadanpäämies, Pollionen ystävä (tenori)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]